Väheksymisen historiaa Suomessa

Ylhäältä alas rakennettu valta on herkkä oikeudettomuuden tunnoille. EU:n metsäsanelut osuvat herkkään maaperään.  

Vähäväkiseen väestöön kohdistuvalla ylimielellä on Suomessa yli satavuotinen perinne. Tässä muutama pyykitys:

• Torppareiden pakkotyöt
• Torppareiden ja vähäväkisten kohtelu sisällissodassa ja sen jälkeen, mannerheim-asenne.
• Jokivesistöt kanavoitiin, joenvarsikulttuurit tuhottiin, samoin vaelluskalakannat.
• Kemijoen sähköä Helsinki on imenyt lähes ilmaiseksi 70 vuotta. Joenvarsilta häädettyjä kohtaan kaikaa Helsingistä ylenkatse ja iva.
• 1960-luvulla ojitettiin Suomen suot (Mera), kuivattiin lakkasuot, pienistä järvistä tuli mutahautoja.
• 1960-luvun lopulla tuhottiin pientilat ja väestö ajettiin betonibunkkereihin.
• 1970-luvulla jokapaikan haukkumasana politiikassa oli maajussi.  
• Valtion ja kuplaväen toimesta luotiin luonnonsuojeluohjelmat. Paikallinen väestö, joka myös on osa luontoa ja siinä mielessä suojeltava, suljettiin ulos. Luonnonsuojelu on harhaanjohtava sana.
• EU moukaroi Natura-ohjelmat. Maaseutuväestön yli käveltiin, mikä herätti syvää katkeruutta. Ministerinä oli Satu Hassi.
• Kautta vuosikymmenten avohakkuupakko on estänyt metsien hoitamisen kauniisti.
• Rienaus kirjallisuudessa ja taiteessa: Ilmari Kiannon Ryysyrannan Jooseppi, Punainen viiva, ooppera ja halventava elokuva, Putkinotko kirjailijain kirmailla Kilvestä alkaen, Peter von Bagh, SKS:n Maamme -kirja vuodelta 2016.
• EU:n ympäristövaliokunnan metsälausuma heinäkuussa 2017 herättää uudet ilkkujat. Hah, sallikaa minun nauraa, ilakoi Suomen Kuvalehden kolumnisti. Kuoroon liittyy vihreä ministeri.

Sosiaalitajuttomuuden johtoon Suomessa on astunut akateeminen tutkijakunta, tiedeakatemiat, tiedetoimittajat, kolumnistit, suuri osa mediaa, urbaanipoliitikot.  

Tämä rintama esiintyy tieteen ja faktojen nimissä. Heidän asenteistaan, puheistaan ja julkaisuistaan löytyy kliseisiä ja tunteikkaita mielikuvia, epäfaktaa ja epätotuutta. Puupelto on yksi heidän mielisanoistaan. Toki siinä on tiettyä perää, mutta kokemus kertoo myöls päinvastaista: metsä ryöppyää, tulee silmille, valtaa. Mmetsän hoito on jokavuotinen työ, eikä se ole vähäinen. Mikä oli kerran uljasta männikköä, tuuhea kuusikkoa tai salskeaa koivikkoa, voi käsittelytavasta riippuen olla hetken avoimempi ties, mutta ei aikaakaan kun metsä tai ryteikkö taas ryöppyää, vesakko peittää taimikon, kuusi valtaa koivun. Suomi on ryöppyävän metsän maa, ryteköityvä maa. Ryteikkö on ruma. Ryteikkö madaltaa mielen. Ryteikkö surmaa runouden.

Väheksymisen ja estelyn historia ei kohdistu vain ihmisiin. EUn tappava käsi estää uuden kehittelyn vesistöjen varsilla. Kemijoki on kammottava kanavaputki. Tällaiseenko alistua. Ei.

Samaan aikaan EKP, EU ja omavaltaiset eläkeyhtiöt työntävät rahaa Helsingin kauppakeskuksiin. Kalliot räjäytetään, kuopat ja onkalot täyteen terästä ja betonia, möyrytään, savutaan, hiilet taivalle. Musiikkitalo kelluu teräsaltaassa. Helsinkiläinen ylimielisyys on rajatonta. Helsinki on kolonialisti. Suomi ja Eurooppa on EUn kauppakeskus. Minun kotimaani tämä ei ole.