Sosiaalisuuden evoluutio
Lausannen yliopistossa Sanja Hakala tutkii sosiaalisuuden evoluutiota. Tieteessä tapahtuu -lehdessä 2/2024 Sanja kirjoittaa aiheesta. Lainauksia:
”Sosiaalisuuden evoluutio on yksi elämän suurimmista ihmeistä. Kilpailua painottavassa nykykultturissamme evoluutio esitetään usein kylmänä prosessina, joka johtaa itsekkäimpien ja vahvimpien väistämättömään voittoon lempeiden ja pyyteettömien kustannuksella. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta!”
”Kaikkein erakkomaisinkin eliö, jokaikinen bakteeri, metsiemme mustikkavarvikot tai meren aavalla yksin vaeltava valashai, on kehittynyt sosiaalisen evoluution tuloksena. Kaikki eliöt eivät käyttäydy sosiaalisesti jokapäiväisessä elämässään, siinä mielessä että ne varta vasten hakeutuisivat lajitovereidensa seuraan. Silti ne vuorovaikuttavat aina lajitoveriensa kanssa jossain vaiheessa elämäänsä. Tämä vuorovaikutus määrittää niiden selviämistä ja lisääntymistä.”
”Yhteistyön edut, eritoten sukulaisten kesken, ovat monissa tilanteissa huomattavasti sen kustannuksia suuremmat. Tämä on johtanut sellaisiin oleellisiin biologisiin innovaatioihin kuin monisoluisuus, vanhempainhoiva ja yhteiskuntien synty.”
Sanja jatkaa:
”Sosiaalinen evoluutio on toki aina tasapainottelua yhteistyön ja ristiriitojen välillä, ja mitä tiiviimmäksi vuorovaikutus muodostuu, sitä suuremmat mahdollisuudet se antaa myös itsekkyydelle ja huijaamiselle. Itsekkyyden hinta voi kuitenkin olla suuri. Evoluution kuluessa putkahtaa väistämättä esiin myös itsekkäitä ominaisuuksia, mutta yhteistyöhön nojaavissa systeemeissä ne karsiutuvat kustannustensa vuoksi usein nopeasti pois. Sukupolvien saatossa ristiriitojen kustannuksia alentamaan syntyy mekanismeja, jotka käytännössä syventävät yhteistyötä.”
Evoluution kylmä prosessi, itsekkäimpien voitto - tämä ei voisi olla kauempana totuudesta, huudahtaa Sanja.
- Arvoisa tiedeväki, totuuksien tietäjät, faktojen tarkastajat, lisää tällaista.
Elämme aikakautta, jossa ristiriidat, itsekkyys ja huijaaminen on noussut valtavirraksi. Sosiaalisuus ja sosiaalisuuden evoluutio maailman ymmärryksen perustana on syrjäytetty ja kuoletettu.
Tieteily ja sen tuottama tietämys on voimaton, kyvytön ja - tältä näyttää - haluton nostamaan sosiaalisuuden evoluutiota maailman valtavirraksi. Siksi Sanja Hakalan, Pirjo Kristiina Virtasen, Saana Hokkasen kaltaiset tutkijat ovat kullanarvoisia. Heistä kustakin löytyy esittely tällä sivustolla.
Lisää poimintoja Sanja Hakalan kirjoituksesta:
”Sosiaaliset materiaalinsiirrot ovat tehokas ja eläinkunnassa yleinen keino, jolla yksi yksilö voi suoraan vaikuttaa toiseen. Ne ovat hyvin fyysinen hallintakeino yksilöiden välisen yhteistyön ja ristiriitojen tasapainolle. Siten ne tarjoavat myös tutkijoille hyvin fyysisen ja käytännöllisen tavan tutkia tätä muuten vaikeasti mitattavaa prosessia - ja mahdollisesti jatkossa horjuttaa vaikutuksia haluttuun suuntaan. ”
”Sosiaaliset materiaalinsiirrot ovat tärkeämpiä kuin tällä hetkellä ymmärretään. Ne ovat molekulaaristen ja fysiologisten prosessien ja käyttäytymispiirteiden monimutkainen kokonaisuus, joka tarjoaa evoluutiolle valtavasti erilaisia leikittelysuuntia kautta koko eliökunnan.”
”Tällä hetkellä valtaosa sosiaalisten materiaalinsiirtojen tutkimuksesta tapahtuu käyttäytymisekologian, biokemian, lääketieteen tai maataloustieteen erillisillä tutkimusaloilla, eikä tarkastele niitä evoluutioteorian valossa. ”
Mikä tieteenala jää mainitsematta? Taloustiede.
Materiaalinsiirtojahan taloustiedekin periaatteessa tutkii tai kuvailee. Mahdollisuudet itsekkyyteen ja huijaamiseen on nostettu tämän tieteenalan - mikäli kyseessä on tiede - perustaksi ja sisällöksi. Mitä hienoja nimikkeitä he siirroille antavatkaan: resurssien allokaatio, tuottavuus, ...
Taloustieteen aksioomat, esimerkiksi ihmiskuva ovat mielivaltaisia, vähintäänkin yksipuolisia. Taloustieteen ihmiskuva ei sovellu tieteen aksiomaattiseksi perustaksi.
Tieteet ja ymmärrys ovat paradigmamuutoksen edessä.
https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/2-2024/sosiaaliset-materiaalinsiirrot-evoluution-leikkikaluna |