Epäilyn perinne - sammunut ja sammutettu

(lisää Yliopisto lehti 2 / 2025 brittiprof)

Skeptisismi-kirja käy läpi epäilyn perinnettä antiikista nykypäivään.

Onko perinne sammunut ja sammutettu? Onko epäily kielletty ja politisoitu? Käytetäänkö epäilyn estoa lyömäasenna väärinpuhujia vastaan? Toisinkinpäin: epäilläänkö liikaa ja kaikkea.

Mitä hyväksymme tietona ja miksi, kysytään kirjan johdannossa. Tietona pidetyt asiat muuttuvat aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Tietoväittämät muokkaavat maailmaa. Niillä  on yhteys etuihin, intresseihin. Valtion johto vaatii yhteistä tilannekuvaa kaikilta. Onko totuuden on oltava yksi ja yhteinen?

Antiikissa filosofinen epäily näyttäisi olleen hyvinkin kehittynyttä. Osaammeko tänään kyseenalaistaa ja kysyä toisin?

Skeptisismi-kirjasta voi poimia epäilyn ja kysymisen tapoja:

• Väittämän testaaminen vastaväittämällä   
• Sokraattinen kysely, ristiriidan tunnistaminen
• Montaigne-tyyppinen esseistiikka
• Lähtökohtaolettamusten kritiikki
• Varmana pidettävän lähtökohdan etsintä, myös varmuuden kiistäminen
• Käsitteiden kyseenalaistus, kategorisointien purkaminen
• Havaitsemisen rajojen tunnistaminen ja ylitys
• Mielekkyysanalyysi, sulkeumista irtautuminen, fenomenologia
• Mahdollisten tietämisten maailmat (annetun todellisuuskuvan kritiikki)
• Taide, kirjallisuus, kokemustieto
• Teoriain erehtyväisyys ja korjaaminen (fallibilismi)

Sanat ja sanonnat voivat johdatella salakavalasti. Mitä pohjimmiltaan merkitsevät vaikkapa sanat työvoima, työllistää, työn tarjonta, työmarkkinat, talouden tasapaino, talouskasvu? Mikä on tällaisten sanojen käytön intressi? Miksi sellaiset sanat on keksitty? Kenen käyttöön? Mihin tarkoitukseen?

Taloustieteen professori Ha-Joon Chang sanoo taloustieteen ’totuuksien’ perustuvan laiskoihin oletuksiin, rajoittuneisiin näkemyksiin tai tarkoitushakuisiin käsitteisiin. Tieteenpäivillä 2025 Saana Hokkanen sanoi, että ilmastoasioissa sanaa ’ihminen’ käytetään kevyesti, laiskasti, syyllistävästi, harhauttavasti.  

Tarjoaako nykyfilosofia lääkkeitä dogmatismin ja herkkäuskoisuuden tauteihin?
Nykymaailma ja sitä koskeva puhunta on sulkeumien verkosto: kansantalouden tilinpito, budjettikehykset, EU:n talouskriteeristö, edustushierarkiat, valtioiden rajat, osakeyhtiö. Maailma on läpeensä lokeroitu. Lokerikot esitetään faktoina. Onko lokeroilla operoiva puhunta on itsellisen ajattelun este. On.

Sokratesta tarvitaan.

Populismiksi leimattu on syrjään saatettujen hätähuuto maailman suljettuuksia vastaan. Populismia ei pidä tuomita. Populismi on epäilyn esiaste.  

Ilkka Niiniluoto vyöryttää teoriakehitelmiä, joilla totuutta lähestytään:

• hypoteesien kautta
• todennäköisyyksien nojalla
• tutkimalla empiirisesti uskomusten muodostumista (naturalistinen tietoteoria)
• tyytymällä totuudenkaltaisuuksiin
• korjailemalla uskomuksia (fallibilismi)  
• perustelujen kestävyyttä arvioimalla  
• totuuden käsitettä supistamalla  
• sosiaalisen yhteisön yksimielisyydellä  
• arvausten kautta asymptoottisesti

Niiniluodon maailma on niin tosi ja hyvä kuin suinkin olla voi. Olevan puolustus. Itseensä tyytyväinen. Köllöttely. Selittely. Seisottuus.

Katederifilosofia Suomessa sulkeutuu loogis-matemaattiseksi ja ohenee vihkiytyneiden keskinäispuhunnaksi, jatkumonaan analyyttinen filosofia, logiikka, matematiikka, empiirinen, pragmaattinen. Kaukana kavala maailma.

!500-luvulla filosofiaa luonnehtivat itsetarkoitukselliset käsitemäärittelyt, kertoo Skeptisismi-kirja. Luova filosofinen ajattelu pakeni yliopistojen ulkopuolelle. - Tutunoloista, eikö vaan. Tänään yhteiskunnan sektorit, ’alat’, teknologia, urheilu, jokainen vuorollaan asemoidaan filosofiseen valaisuun. Ajatus 80 …. Latteaa empirismiä. Samoin on käynyt yhteiskuntatieteille. Latteaa empirismiä. Kyselyitä. Läp läp läp.

Helsingin yliopiston nettisivun mukaan filosofian tehtäviin kuuluu arvioida kriittisesti erityistieteiden perusteita ja metodeja. Tapahtuuko näin? Oletteko kuullut filosofista, tiedollista, ontologista arviointia taloustieteen aksiomatiikasta ja metodiikasta?

Jyllääkö tieteissä pragmaattinen dogmatismi: tutkimus sidotaan palvelemaan olevaa totuudellisuutta, elinkeinoelämää, yritysyhteistyötä. Takeeksi yliopiston sisäinen pulpunta on ajettu alas, uritettu, masennettu, vaiennettu. Epäilevä skeptinen henki on ajettu ulos yliopistoista, jälleen.

Piskuisena havaintona voinemme panna merkille kuinka Helsingin yliopiston tiedekulmasta on jokseenkin turha etsiä syvällisiä viisauksia, poliittista pragmatismia sitäkin enemmän. Laitakaupungit stoat sen sijaan pulputtavat illasta iltaan luentoja antiikin elämästä, filosofiasta ja paljosta muusta. Siellä, laitamilla on aikamme henkinen eturintama.  

Nuivettukoot elitismin säätiöt, rahastot, yliopistot ja neuvostot. Eläkööt tiedekritiikin kehdot. Ajattelijat, skeptikot, filosofit takaisin yliopistoihin. Mutta ei vain yliopistoihin vaan kaikelle kansalle, kadunkulmiin, metsikköjen mättäille. Ulos kauppakamarit, teknologiateollisuudet, ammattiliitot, teollisuusliitot, pamit ja joohooällät, itsevaltiaat, rehtorit ja hallitukset.