Ylellä nähty ohjelma kertoo kuinka itäisen Euroopan kansat pakotettiin elämään Stalinin määräämällä tavalla. Iskusanoja olivat tuotanto ja tuottavuus.

Ohjelman katsominen toi mieleen Risto Murron kirjan Miksi Suomi pysähtyi.

Ekonomistien talouskäsitys on armeijamainen. Ehkä he eivät itse sitä sellaiseksi miellä. Nykyoppineistolle tämä on tyypillistä: juuri heillä on oikea tietämys maailmasta ja sen takia oikeus pakottaa muut tahtoonsa. Uususkovaisuutta.

Löydätkö Murron kirjasta lausetta jossa ei esiintyisi sana tuottavuus.

Murto operoi ekonomistien vakiosanastolla, olevilla valtasuhteilla ja käytännöillä. Murron maailma on kuin a-studio, lukkiutunut kuva maailmasta. Oivalluksia saat etsimällä etsiä.

Ekonomisteilla lie millintarkka määrittely tuottavuudelle. Annetaan sen nyt olla. Lähestytään asiaa arkisemmin. Mistä tuotto (rahatulo) imetään? Maailmalta, toisilta, jostain muualta. Hyvänä hintana, hinnoitteluvoimana, arvona. Näin teki myös kuningas Leopold: nyhti Kongon lapsilta verta, lihaa ja kumia, tuottoa ja tuottavuutta. Brysselissä tämä nähdään palatseina yhä tänään, Suomessa Salmisaaren ja Ruoholahden palatseina.

Eikö tuottavuus pohjimmiltaan ole uuskolonialismia, maailman omimista ja itselle ottoa.

Oppineisto rienaa kansallismielisiä käpertyjiä. Eivätkö he itse käperry. Suomen talous pysähtyi, otsikoi Murto. He lokeroivat maailman plänteiksi, valtioiksi, yhtiöiksi. He lokeroivat myös meidät: emme ole ihmisiä sinänsä vaan työvoimaa, kuluttajia, vähätuottoisia, kustannuseriä. Risto Murto ei ole kuullut sanaa ihmiskuva, tuskin sanaa filosofia. Laakkosten veljessarjaa kaikki tyynni.

Pläntittämisen myötä maailmaymmärrys on liukunut 500 vuotta taaksepäin, Hobbesin aikaan. Kaikkien sota kaikkia vastaan.

Ensivaikutelmani Murron kirjasta olikin: näinkö vähällä järjellä maailmaa ohjataan. Pragmaattisen nykyrealismin latteus tulee näkyviin.

Oheisella kuviolla pelkistän yhteiskunnan kehityskuvaa sadan vuoden ajalta.

Ylimmän kaaren voi ajatella kuvaavan ekonomistien käsitystä taloudesta: kasvaa, kasvaa, kasvaa.

Mikä silloin kasvaa? Jospa kyseessä onkin vain muodonmuutos.

Miten määritämme ’talouden’. Minkä tapahtuman tai ontologisen ymmärryksen suhteen? Ontologia = oppi olevasta. Mikään ei estä meitä ymmärtämästä taloutta miten tahansa. Talouskäsite ei ole Jumalan sanaa. Jotkut ovat nikkaroineet taloukäsityksen oman elonpiirinsä luonnollistamiseksi. Toiset nikkaroivat toisin. Ekonomistien määritelmä on yhdenlainen, mielivaltainen, ehkä osittainen, harhauttava, haitallinen, torjuttava, epävalidi ja johtaa väärään toimintaan, stalinistiseen politiikkaan.

Suomalaisessa Tiedeakatemiassa esitelmöi akatemian Humanistipalkinnolla palkittu Visa Kurki. Koneen säätiön rahoilla hän on vuosien ajan tutkaillut millä sanoilla, millä tapahtumilla maailmaamme olisi kuvattava. Hän kertoi päätyneensä yhteen sanaan: toimijuus.

Mitä on talous kun se ymmärretään toimijuuden kautta. Kumpi talous on parempi, kumpi järkevämpi, kumpi kookkaampi: 5 toimijaa tai 100 toimijaa. Olisiko luonteva vastaus 100.

Kuviossa alemmat käyrät kuvaavat toimijoiden määrän muutoksia ja tuntemuksia. Käyrät sojottavat alaspäin, jopa nollaan.

Toimijoiden määrän suhteen Suomen talous on ollut jatkuvaa alamäkeä 125 vuotta. Väestöä on vaihe vaiheelta suljettu ulos tai muutoin alennettu. Alamäki on ollut voimakas ja jyrkän kielteinen. Onko supistuma, talouslasku ollut 75 % vai 90 % vai 97 %.

Toimijuuden kadon on aiheuttanut yhtiövalta. Yhtiövalta räjähti reilut sata vuotta sitten. Tämä traaginen kehitys jatkuu tänään. Elämämme tyhjenee ja tyhmenee.

Elämänmuodon tyhjentymisen vaiheita ja piirteitä ovat olleet muun muassa:

– Kemijoki katkaistiin vuonna 1948. Suomen suurimman jokilaakson vuosisatainen elonkulttuuri tuhottiin ja väestö ajettiin maanpakoon.

– Sotien jälkeen maa virisi toimijuutta täyteen. Tämän kulttuurin systemaattinen tuhonta alkoi 1960-luvulla. Ihmisten elämäntöitä paketoitiin.

– 1960-luvulla alkoi luonnonsuojeluksi nimetty ihmisten ulosajo. Suojelun tiellä olleet ihmiset eivät olleet hiiren arvoisia. Bulvaanipolitiikka.

– Vuoden 1990 tietämissä ei enää vain paketoitu vaan laadittiin kieltoja, kulttuurin viljelyn kieltoja, elämänmuotojen kieltoja (vertaa stalinistinen kollektivisointi).

– Pieni mutta kuvaava esimerkki tänään on joutomaiden kohtelu. Joutoa ei ole vain maa vaan myös me ihmiset. Joutoväki.

– Tänään hävitetään maisemat, tantereet ja viedään ilma, ilman virrat. Aiemmin vietiin vesi, kosken pauhu ja lohi. Nyt hävitystä kutsutaan tuulivoimaksi ja puistoiksi.

– Metsien kauneuden hoidosta tehdään rikos.

– Pelto on rikos. Kuinkahan kaurapelto? Maito tappaa, julistavat tiedetoimittajat. Kauramaito ei tapa.

– Yliopisto on kaapattu. Yliopistojen hallituksissa on nähty murrot, häkämiehet ja ollilat. Opiskelijat hoitavat mieltään kotinurkissa, terapiaa anellen.

– Tiede on kaapattu ja politisoitu. Suomen akatemian piiloelin, strateginen neuvosto, Sixten Korkmanin luomus, Neuvostoliiton paluu. Tieteen korkeimmalla huipulla, tiedeakatemiassa vaadittiin 4.2.2025 kansanedustuskieltoa denialisteille ja valehtelijoille. Edellisistä edustuskielloista ehtikin kulua 100 vuotta. Historia palaa juurilleen. Yle striimaa kieltovaateen kaikelle kansalle.

– Tavallisilta ihmisiltä on viety kysely-, puhe- ja teko-oikeus tieteeseen ja tutkimukseen. Oikeudet on rajattu ammattilaisille, professoriliitoille ja paneeleille.

– Risto Murto sanoo sivulla 126: ”Viime käden vastuu yritysten menestymisestä on omistajilla, yrityksen hallituksella ja johdolla”. Varallisuusperusteisen vallan paluu. Demokratiapuhunnan aika päättyi.

– Maan rakenteiden, infran ohjausvalta on työeläkeyhtiöillä. Rahastot ovat niin suuria ettei vastaavien kerääminen enää keiltään muilta onnistu, kehaisee Risto Murto. Ei ole hävyllä pilattu. Toimeliaat, starttarit ja vähäväkiset ihmiset, jotka jokivarsilta ja tantereilta karkotettiin,  eivät heidän rahastoistaan kostu enempää kuin Pirttikosken pärskeistä.

– 300 miljardin euron rahastoissa päivällisille osallistuvat myös rikuaallot. Tämä on suomalainen erikoisuus, mainitsee Murto. Diktatuuri voidaan pystyttää monella tapaa. Asut leikkauksineen kustantaa Kojamo.

– Maailman oleva, subjekti ja substanssi on finanssi: rahastot, säätiöt, sijoittajat, valtiot. Finanssikriisi (2008) on osuva nimike. Arvopaperistus. Arvomme on paperi. Peli. Finanssien seuraamukset valutetaan ihmisille. Mitä Minsky sanoi. Nykytiede vaikenee. Finanssivalta palotellaan ja piilotellaan erillisongelmiksi: OP Asuntorahasto, EKP, riippumattomuus, korko, hajuttomuus.

– Puistofilosofiassa 2024 tieteen akateemikko valistaa: ne jotka eivät pääse yliopistoon, voivat mennä lakaisemaan katua. Yle jakaa sanoman kansalle.

Yllä olevat ja sanomatta jääneet huomioiden paljonko toimijoita jää jäljelle? 30 % . 3 %. Maliranta ja Soininvaara riemuitsevat luova tuhon toiminnasta.   

Risto Murron, Jorma Ollilan, Sitran (jota Ollila puheenjohtaa), Elinkeinoelämän Keskusliiton, ekonomisti Pakarisen (kuvio alla), maan hallituksen, Petteri Orpon, Riikka Purran, yliopistojen, putinistirintaman ratkaisu on KPT eli koko ohjelma toimeen. Ken epäilee, lukekoon Ollilan julistuksen HS  6.2.2025.

Satakunta vuotta on ihmisiä ajettu mieron tielle ja älylliseen paitsioon, Lokan alta karkotettu, kynän äärestä vaiettu. Jälleen käynnistyy massiivinen maasta ajo. Vaalit, hyvinvoinnit, kunnat, valtiot, seurat ja säätiöt, tiedekunnat ja akatemiat on valjastettu savuverhoksi, paneeleita paneroimaan.

Puheittensa absurdiuksia he eivät huomaa. Jorma Ollila kirjoittaa: ”Talousnobelistimme Bengt Holmström on sanonut, että Suomen tauti on valtioriippuvaisuus”. Heti seuraavissa lauseissa hän huutamalla huutaa valtiota apuun:

Kriisiohjelmia hallituksilta.
Tärkeimmälle – talouskasvulle ja sen keskeisimmälle osatekijälle eli tuottavuudelle – on valtiotoimijoilta jäänyt niukalti aikaa.
Ajattelemme aivan liian pienesti.
Voidaanko Suomeen saada osaajia.
Ympäristön on tuettava kasvua.
Kauanko kestää että saadaan kaava hyväksyttyä ja luvat lainvoiman.
Julkinen innovaatiorahoitus 1990-luvun malliin.
Koulutusjärjestelmä työntekijätarpeisiin.
Kasvun kannustimet kuntoon.
Yhteiskuntapolitiikan (!) kiistattomana kärkiteemana on nyt aloitettava kasvun tavoittelu, se on vuosikymmenten projekti.
Johtotähti kirkkaana.

Siinä valtioriippuvuuden oppitunti. Jorma, kerro Benkulle, muista myös yhteiskuntapolitiikka. Onneksi Sitrassa on tähkäpäiset ennakoijat jotka kannustavat Ristoa ja Jormaa pitäen alempiymmärteiset loitolla.

Suomalainen totalitarismi ei eroa trumpilaisesta tai kiinalaisesta totalitarismista.

Miksi meidän pitäisi olla tuottavia? Jos kirjoitan nasakan jutun josta en ota rahana sentin senttiä, olenko tuottava vai vähätuottoinen? Olenko jouto? Entä jos me tahdommekin olla joutoja. Onnemme siinä.

Alas vajoo ihmisten elontunto.

– Monella nuorella ei ole yhtään syytä jatkaa elämistä (HS 29.1.2025)
– Maksan kovaa hintaa työttömyydestäni. (HS 2.2.2025))
– Maailman onnellisimmalla kansalla ei ole toivoa näköpiirissä (HS 30.1.2025)
– Huolet uuvuttavat onnellisen kansan (HS 31.1.2025)
– Ei ole mitään tekemistä
– Oleminen tuntuu tyhjältä (deLillo tuon sanoiksi saattaa)

Elinkeinoelämänn Keskusliiton (ekonomisti Pakarisen) innolla levittämä kuvio kokoaa tunnottomat yhteen:

Jorma Ollila iloitsee ettei kansa ole noussut barrikadeille. Jospa teidän ajattelullinen maailmanne on käynyt niin ohueksi ettei se toisaalle työnnettyä väestöä enää kiinnosta.

Lasten totuus

Katja Katja Gauriloffin elokuvassa Je’vida tuottavuusmittaaja, kolttalapsen suomalaistaja käskee Je’vidaa:

 – Katso tarkkaan minkälaiset palikat minä valitsen. Ja minkälaisen kuvion minä niillä muodostan.

 – Yritä tehdä samanlainen kuvio kuin mitä juuri nyt näit.

 – Tuli vähän erilainen.

 – Kokeillaanpa uudestaan.

 – Ovatko nuo mielestäsi samanlaisia kuvioita?

 – (Äiti:) Tee samanlainen kuin tuo ukkeli tekee.

 – (Je’vida:) Miksi samanlainen? Minä haluan tehdä omanlaisen.

 – (Äiti:) Kaikenlaisia joutilaita tänne tulee.

 – (Je’vida myöhemmin:) Olenko minä pelkkä ”väärinkäsitys”?

 – (Je’vida:) Verkkoon oli tarttunut kuikka. Olikohan se ”väärinkäsitys”?

  – (Ukki:) onko sinulla sellainen tunne, että olet verkkoon takertunut kuikka?

Omanlaisia mekin olemme.