| ................................. |
MONINAISIA TARJOUKSIA
Esitän aluksi yhden sivun tiivistelmän. Selostusosiossa käyn tarkemmin läpi joitain asioita, ei kaikkia. Reijon ’ostotarjous’ tilan puolikkaasta on tosiasiallisesti 21300 euroa.
Toimenpiteiden etenemisjärjestys ja erillisyys toisistaan
Toimi 1: Savon Voiman palautusmaksusta kuuluu sekä Reijolle että Juhanille vähintään 2743,11 euroa. Se on kiinteistön omistajien rahaa, kummankin erikseen. Palautusmaksu ei ole yhteinen könttä. Reijo on ottanut Juhanin osuuden omalle tililleen ja käyttänyt sen pääosin. Tililleni kuuluu tulla vähintään 2743,11 euroa. Maaliskuussa asetin eräpäiväksi 8.4.2026. Rahaa ei tullut. Yhtymän tiliksi kutsutulla Danske-tilillä oleva Reijon osuus voi toimia tämän maksun panttina. Toimi 2, tilien varojen jako: Yhteisesti sovittu tili Danskessa, rahaa 2949,02 euroa per henkilö. Reijon oma tili? Käteinen - missä ja mitä? Tilien rahat ovat Järvenpää-tilan omistajien rahaa. On väärin puhua että yksi ’maksaa’ toiselle. Rahat vain siirretään. Tililtä jaettuja varoja ei ujuteta kauppahinnan osaksi. Kauppahinnan osana kerran jo verotetusta rahasta menisi veroa toisen kerran, määrältään 884,71 euroa.
Reijo sanoo ’tarjouksensa’ lähtöhinnaksi 27000 euroa. Tästä hän vähentäisi vuoden 2021 jälkeen Juhanin saaman osuuden puunmyyntituloista 5700 euroa. Ehdotus on absurdi. Reijo lie käyttänyt perusteena 6,6 hehtaarin aukkohakkuuta vuonna 2001 ja sen vaikutusta Anteron perikuntaosuuden hintaan heti aukkohakkuun jälkeen. Antero-kaupan ja nyt yhtymäosuuden kaupan rinnastaminen on virhe. Selitys löytyy alempaa selostusosiosta. Myyntivoittoveron riski on vaikea ja arvaamaton. Kauppa Maijan ja Kaijan kanssa saatiin suurella vaivalla verovapaaksi. Nyt on uusi tilanne, kiinteistön käyttötarkoituksen ilmiselvä muutos. Verovapaus voi kaatua siihen. Veron määrä olisi jättimäinen 6000-8000 euroa. Käyttötarkoituksen muutos ei ole minun tekemä. Sisarosuuskaupassa minä en tuota veroa maksa. (Sana ’myyntivoitto’ luo väärän mielikuvan. Kyse on perinnöstä ja omasta työpanoksesta sen osana. Hankintahinta katsotaan perukirjoista, Reitun perukirja vuodelta 1975, Ainon vuodelta 1998. Hankintameno jää ns. olettamankin eli 40 % alle.) JOS veroton sisarosuuskauppa olisi mahdollinen (toimien 1 ja 2 jälkeen), kauppahinnaksi voisi kenties tulla Reijon 'lähtöhinta' eli 27000 euroa. Entä irtaimisto, ylisuuri metsävähennys ja tämänkaltaiset? Lainhuutojen jälkeen yhtymä olisi lakannut. Ennen kauppaa pitäisi varautua myös tähän: Jos verohallinto perii takaisin vuodelta 2025 perusteetta saadun alv-palautuksen noin 2000 euroa. Tai jos verohallinto panee takautuvasti maksuun jopa myyntivoittoveron vuodelta 2021 - ehkä ei sentään tätä. Kuka maksaa. Takaisinperinnän varalle on luotava takuuvarma järjestely. Tilanteen ollessa näin sekava on parempi että Juhani ostaa Reijon osuuden. Lähtöhintana voin minäkin käyttää 27000 euroa. Oheisjärjestelyistä riippuen ehkä viisinumeroisen kolmella alkavan summan (ilman desimaaleja). Reijon tosiasiallinen ostotarjous on 21300 euroa.
Perikunnan matkakuluvähennyksen verohyötyyn oikeutetut
Vuodesta 2021 alkaen olen tehnyt metsäyhtymän veroilmoituksen. Olen tiennyt että vähennettävät matkakulut perikunnan ajalta (8930,08 viitenä vuonna) voi siirtää yhtymän laskennalliseen veroilmoitukseen, koska toiminnan sisältö pysyy samana. Mutta miten tuon vähennyksen saa teknisesti ujutettua verohallinnon läpi. Vuosittain olen kokeillut eri tapoja. Omaverossa ei pysty sanallisesti selittelemään. Siirron vaikeutta olen surkutellut Reijolle vuosittain toivoen häneltä vinkkiä. Reijo ei ole reagoinut sanallakaan, ei viiden vuoden aikana, ei sanallakaan. Ei sittenkään vaikka vähennyshyöty on rahallisesti isompi asia kuin kattopaneelien alv-palautus, jonka ujuttamisesta valtion kontolle Reijo uhkaili minua miltei hengen menolla. Vuoden 2025 verotuksessa keksin kokeilla vielä yhtä konstia. Kas, nyt meni läpi, kokonaan ja kerralla. Vähennyksen verohyöty rahana käteen on 2679,51 (30 % vähennyskelpoisista kuluista). Perikunnassa oli neljä osakasta, yhtymässä on kaksi. Ketkä verohyödyn ovat teoillaan aikaansaaneet? Keille verohyöty kohtuudella kuuluu? Perikunnan osakkaille? Yhtymän osakkaille? Jos verohyödyn jakoperusteena käytetään perikunnan omistussuhteita, jako menisi kai näin: Maija 446,59 Vähennyksen toteuma siirtyi siis teknisistä syistä perikunta-ajalta yhtymäaikaan. Kun vähennys lopulta saatiin yhtymän veroilmoituksen kautta, vähennystä kohdentaessaan verohallinnolla tuskin on muuta keinoa kuin käyttää yhtymän osuusjakaumaa. Silloin verohyöty jakautuisi seuraavasti: Juhani 1339,51 Matkakuluja ja niistä saatavia vähennyksiä olivat hankkimassa perikunnan osakkaat. Siihen aikaan Kaija teki veroilmoituksen, kysyi vuosittain minultakin paljonko matkoja on. Joka vuosi Kaija on saanut kirjeen (tavallaan perikunnan veropäätöksen), jossa ainoana asiana on käyttämättömät matkavähennykset. Joka vuosi Kaija on myös harmitellut kun ne jäävät käyttämättä. Perikunnan aikaista jakoa noudattaen Reijo on maksava Maijalle ja Kaijalle 449,76 euroa, siis molemmille. Reijon, Maijan ja Kaijan on varmaan hyvä keskustella asiasta.
SELOSTUSOSIO Järvenpään asioissa on ajauduttu sekavaan tilaa. Sinänsä tämä ei ole uutta. Eriasteista sekoilua on koettu neljän vuosikymmenen ajan. Uusi tuore syy on Reijon päähänpinttymä siitä mikä on verotusyhtymä, mitä yhtymä ei ole ja mitä joku voi uskoa oikeudekseen tehdä yhtymän ja samalla toisten osakkaiden nimissä. Sekavuuden purkaminen näyttää vaikealta ellei mahdottomalta. Tilanteen purkamiseksi joutuu turvautumaan mahdollisiin ja mahdottomiin keinoihin.
Mikä on verotusyhtymä ja mitä se ei ole Jo otsikossa kannattaa kiinnittää huomiota sanaan verotus. Yhtymä-sana pätee vain veroasioihin. 5.2.2026 Reijo kirjoitti: ”Yhtymä omistaa koko kiinteistön, jolla on myös rakennuksia. Yhtymän tehtävä on ylläpitää metsää ja rakennuksia.” 12.4.2026 Reijo kirjoitti: "Yhtymä on kokonaisuus, jossa mukana on niin metsä, piha kuin rakennuksetkin." Ikävä kyllä, yhtymä ei omista mitään, ei myöskään Metsäyhtymä Keiteleen Järvenpää. Kaikkein vähiten rakennuksia, sähköliittymää tai paneeleita katolla. Yhtymä ei ole Reijon tarkoittama kokonaisuus. Montako kertaa olen Reijon käsityksen kiistänyt. On väärin puhua yhtymän tehtävästä. Yhtymällä ei ole tehtävää. Yhteiseen lukuun toimivilla osakkailla voi olla erinäisiä puuhia mutta he tekevät niitä omissa nimissään tai yhteistoiminnallisesti yhtymän toimialan rajoissa. Yhteispuuhat voidaan kirjata - toimialan rajoissa - yhtymän muistiinpanoihin, laskea niistä verotuksellinen lopputulema jaettavaksi yhtymän osakkaiden omaan verotukseen. Yhtymä on pelkkä laskentayksikkö, laskennallinen välivaihe ilman että se omistaa mitään. Metsäkeskus Tapion metsäverokirjassa on ytimekäs lause: Yhtymä ei omista mitään. Toisin sanoen: Yhtymä ei omista metsää. Yhtymä ei omista kiinteistöä. Yhtymä ei omista rakennuksia. Yhtymä ei omista irtaimistoa. Yhtymä ei omista sähköliittymää eikä siihen kuuluvia rakenteita. Yhtymä ei omista rahaa. Yhtymä ei omista heinänkorttakaan Järvenpäässä eikä muualla. Yhtymä ei ole oikeudellinen toimija. Varallisuusarvoisen omaisuuden (esim. sähköliittymä) luovutuksesta saatu korvaus ei mene yhtymälle vaan suoraan henkilöomistajille. Kukin omistaja päättää rahojensa käytöstä. Yhtymällä ei ole juridisesti omaa tiliä, koska yhtymä ei omista mitään. Tilin nimeäminen yhtymä-sanalla ei muuta tilin juridiikkaa. Vuonna 2021 sovittiin kustannussyistä että yhtymälle tulleiden tulojen tilapäistä säilöntää ja jakamista varten käytetään Juhanin käyttötilin rinnakkaistiliä Danske Bankissa. Ehdotuksistani huolimatta Reijo ei hankkinut käyttöoikeutta tiliin. Savon Voimasta saadun maksun säilöntään Reijo ei tätä tiliä käyttänyt. Yhtymällä ei ole lainhuutoa kiinteistöihin. Lainhuudot ovat henkilöomistajilla. Yhtymä ei ole henkilöomistajien yläpuolella oleva yritys, osuuskunta tai vastaava. Yhtymä ei ole rahamöykky, jota yhtymän yksittäinen osakas voisi käyttää könttänä omansa tavoin. Omistajille tulleet rahat puun myynneistä, sähköliittymän luovutuksesta tai muusta ovat kiinteistön omistajien henkilökohtaista rahaa ja omaisuutta omistusosuuksien suhteessa. Pari vuotta sitten lähetin Reijolle Veronmaksajain Taloustaito-lehdessä olevan selosteen yhtymästä. Turha vaiva. Laitan saman jutun (neljä sivua skannattuna) uudestaan tämän viestin liitteeksi. Tässä muutama lause jutusta. Erehtyä saa. Mutta jos erehdys johtaa epänormaaleihin menettelyihin, jopa laittomuuksiin tai erehdyksestä aiheutuu haittaa toiselle, silloin on aika panna homma poikki.
Kuka omistaa aurinkopaneelit Ainakaan metsäyhtymä ei ole omistaja. Kuka paneelit sitten omistaa? Omistaja täytyy olla Järvenpään kiinteistön henkilöomistaja. Laitteiden omistaja on se, joka laitteet on hankkinut, tuonut ja asennuttanut. Minä en ole laitteiden omistaja, en miltään osin, en suoraan, en välillisesti, en mitään kautta. Minä en ole valtuuttanut Reijoa käyttämään laitteiden hankintaan Savon Voimalta saadun luovutushinnan minulle kuuluvaa osuutta. Tätäkään kautta en siis olen laitteiden omistaja. Minulla ei ole lupa koskea niihin laitteisiin. Laitteiden omistaja on Reijo ja vain Reijo. Te olette sijoittaneet laitteet Järvenpään rakennuksiin kysymättä sijoituslupaa kiinteistön toiselta omistaja eli minulta. Laitteet vievät tilaa ja haittaavat rakennuksessa liikkumista. Laitteista, akuista voi aiheutua palovaara. Kuka korvaa tulipalon! Voisin alkaa periä vuokraa tai haittakorvausta laitteiden luvattomasta sijoittelusta minun puoliksi omistamaan kiinteistöön.
Metsä pidetään lämpimänä Järvenpään kattopaneeleille ei lie haettu kunnan lupaa. Ehkä ei ollut tarpeenkaan. Valaistaanko ja lämmitetäänkö metsän puut aurinkopaneeleilla? Siinäpä mysteeri kunnalle (jos lupaa olisi haettu). Luvatta tehtyjä rakennelmia kunnat ovat myös purattaneet. Reijo väittää että alv-palautuksen myötä verottaja on hyväksynyt paneelien hankinnan. En sanoisi noin. Yllätyin alv-veroilmoituslomakkeesta. Siinä ei kysytty, mistä hankinnoista palautusta haetaan, kuka on myyjä, mikä on myyjän ly-tunnus. Uskomatonta. Kuka tahansa voi hakea palautusta mistä tahansa. Kiinnijäänti? Niitäkin tapahtuu. Kuka maksaa palautuksen ja sakot 5 vuoden päästä? Ei verohallinto voi olla pelkkä seula. (Siinäpä olisi VTV:lle tutkinnan aihe.)
Luvaton haltuunotto ja seuraukset Järvenpäähän on vuosikymmenten kuluessa pinttynyt itsestäänselvänä pidetty tapa ja uskomus että kuka tahansa, myös ei-omistajat eli ulkopuoliset voivat käyttää varsinkin rakennuksia kuin omaansa, ryhtyä erilaisiin muutostöihin rakennusten suhteen. Asioiden luvanvaraisuus on unohtunut. Tekoja, joista ei etukäteen puhuttu muille tai jotka on tehty omistajan ohjeista piittaamatta, ovat vessa, sauna, ruokahuone, vähintäänkin osin navetta, viimeksi vintti. Ne on voitu tehdä vilpittömässä, ties uhrautuvassa tarkoituksessa, mutta yksi tai toinen tuntee surua perinteisen interiöörin katoamisesta. Yksi ja toinen välttelee tämän tai tuon uusversion käyttöä. Asia on pantu merkille mutta niin kauan kuin varsinkaan rahamenoa ei muille ole koitunut, toimintaa tuli katsottua läpi sormien. Nyt tilanne on muuttunut radikaalisti. Kiinteistön omistajia uhkaa muiden aiheuttamat ties rajattomat rahamenot. Pahimmillaan ne voivat kohota jopa kymmeniin tuhansiin euroihin. Menoja kuorruttaa vaara joutua syytettyjen penkille oikeusasteita myöten. Tilanne täytyy palauttaa oikeudellisiin peruslähtökohtiin. Toisen omaisuuden luvaton haltuunotto voi johtaa ja on oikeuden päätöksissä johtanut tuomioihin ja korvauksiin. Esimerkki keväältä 2026: Rovaniemen käräjäoikeus määräsi mielenosoittajien maksettavaksi korvauksia koska he olivat ottaneet luvatta haltuunsa valtion / metsähallituksen / Metsätalous Oy:n metsäautotien Aalistunturilla. Järvenpäällä on kaksi omistajaa, Juhani ja Reijo tasaosuuksin. Kaikki muut ovat ei-omistajia, siinä mielessä ulkopuolisia. Järvenpään käyttöä koskeva lähtökohtainen käyttöoikeus ja päätäntävalta on omistajilla. Ilman molempien omistajien lupaa ulkopuolisilla tuskin on oikeutta edes tulla kiinteistölle, viettää siellä kesäpäiviä, käyttää rakennuksia kuin omaansa saati muokata rakennuksia. Metsissä voi liikkua jokamiehen oikeudella ja kerätä luonnonantimia. Syyskuussa on tarjolla puolukoita. Molempien omistajien luvalla tai omistajan seuralaisena voi liikuskella Järvenpäässä. Jos Reijo, Marko tai Mikko omistaa Orivedellä talon, ei tulisi mieleenkään asettua ulkopuolisena sinne taloksi. Kuka on antanut Järvenpään avaimia ei-omistajille? Ei minullakaan ole avainta Reijon, Markon tai Mikon asuntoon? Joudunko vaihtamaan Järvenpään lukot. Kiinteistöjen haltuunottoja on Suomessa tapahtunut moninaisin tavoin. Yksi esimerkki edellä oli mielenosoittajien tukkima tie Aalistunturilla. Navettaesimerkki: Navetan käytöstä juteltiin mutta se koettiin alustavaksi ideoinniksi. Ei ainakaan niin että ensityönä pannaan koko sisustus säpäleiksi. Olivatko Maija ja Kaija ideoinnissa mukana tai olivatko siitä edes kuulleet? He taisivat olla sillä hetkellä vielä omistajia, lapsuudenkoti se heille ainakin oli. Kuulemani mukaan he ovat kokeneet sisustuksen tuhoamisen surullisena. Navetan sisustus oli yllättävän tyylikäs ja karjatalouteen sopiva. Veikko kalkitsi seinät valkeiksi. Sisustus oli suomalaista huippudesignia - näin asian voi nähdä ja ymmärtää. Minulle säpälöinnin dramaattisuus kaikessa laajuudessaan on valjennut viime aikoina uudella tavalla. Navetan design oli hienoa taiteellista työtä ja sellaisena säilyttämisen arvoinen. Kuin Aleksis Kiven patsas Helsingin rautatientorilla olisi säpälöity. 1980-luvulla Kalevi hymähti pilkallisesti kun ehdottelin Järvenpäätä mesimarjatilaksi. Nyt pääsee Reijo hymähtämään kun kerron navetan yhtenä käyttöideana minulla olleen taidegalleria ready made -hengessä, sian ja vasikoiden karsinat ja lehmien parret esiinnostaen. Sitä paitsi: Putinin tultua tai ydinpommien räjähteltyä karsinoille, sian juottokaukalolle ja lehmien parsille voi olla uutta käyttöä. Korvausvaade sisustuksen tuhoamisesta voi kohota viisinumeroisiin lukuisiin.
Käyttötarkoitus ja sen muuntuminen Keiteleen kunnan pyynnöstä ilmoitin 2019 Järvenpään rakennusten käyttötarkoituksen näin: Ilmoitukseni on ohessa liitteenä. Jos käyttötarkoitus muuttuu, se tulee ilmoittaa oma-aloitteisesti. Kävikö joku kesällä 2025 metsätöissä - ellei sellaiseksi katsota puunpätkien keruuta lahjoituskäyttöön? Jos verottaja tavalla tai toisella toteaa käyttötarkoituksen muuttuneen, sisarosuuskaupan verottomuus on mitä ilmeisimmin mennyttä. Huvilakäyttö ei ole metsäyhtymän toiminnaksi luettavaa eikä voi olla verottomuuden tai alv-palautuksen perusteena. Mahdollinen myyntivoittovero ei kuulu minun maksettavaksi koska käyttötarkoituksen muutokseen olen osaton ja syytön. Entä jos verottaja huomaa vuotta 2025 koskevan alv-palautuksen perusteettomuuden. Entä jos verottaja kumoaa takautuvasti jopa vuoden 2021 kauppojen (Reijo/Maija/Kaija) verottomuuden, määrää verot maksettavaksi korkoineen ja sakkoineen. Kuka maksaa?
Veroseuraamukset - tahatonta vai tahallista tietämättömyyttä Vuonna 2021 Reijon ja Kaijan hieroivat kauppaa Kaijan osuudesta (1/6). Kaijalla on tallessa Reijon tuolloin lähettämä kirje. Reijo kirjoittaa: ”Myyntivoittovero osuudestasi on 1800 euroa. Mutta eihän me sellaista rahaa valtiolle anneta.” Tilan puolikkaalta (kolme osuutta) myyntivero asettuu tänään 6000 ja 8000 euron tietämiin. Tämä vero voi koskea myös sisarosuuskauppaa johtuen rakennusten käyttötarkoituksen muutoksesta. Jos sisarosuuskauppa suuntaan tai toiseen (Juhani < - >Reijo) olisi tehty ennen panelointia ja muita rakenteluja, verovapaus olisi saatu, kysymys myyntiverosta olisi menettänyt merkityksensä ja yhtymäkin lakannut. Siinä kaikki. Liian vaikea tiedettäväksi, niinkö. Vuonna 2021 perikunta muutettiin metsäyhtymäksi nimenomaan sisarosuuskauppojen verottomuuden saamiseksi. Verottomuushyödyn ovat saaneet Reijo, Maija ja Kaija. Juhani on ainoa joka tätä hyötyä ei ole saanut. Siinä lähtökohta kaupanteolle tänä päivänä. Te maksatatte huvilarakennuksenne minulla. Remontoijat eivät ole miettineet miten valtavia kuluja he voivat aiheuttaa muille, siis muille kuin itselleen. Reijon tämä on täytynyt tietää: kirje Kaijalle, vuosien mittaan olen puhunut tästä monta kertaa ja että viivytellä ei saa. Halu tai kyky omaksua on puuttunut. Liekö asiaan muuta ulospääsyä kuin että remontoijat lunastavat kaikki työnsä itselleen. Täysimääräisesti. Korvaavat myös myyntivoittoveron jonka ovat aiheuttaneet (mikäli verohallinto sellaisen määrää). Paneeleiden hankintaa muistan Markon hehkuttaneen. Hänellä tuskin oli aavistustakaan mahdollisista veroseuraamuksista. Marko taisi puhua reilusti yli 10 000 euron palautuksesta Savon Voimalta. Lopulta Savon Voima nappasi palautuksesta valtaosan eivätkä Markon lupailut pitäneet paikkaansa. Käteen jäi muutama tonni ja siitäkin minun osuuteni katosi muiden huvilarakentamiseen. Sisarosuuskaupan verovapauden menetys on samaa suuruusluokkaa kuin sähköliittymän perusmaksut 15 vuoden ajalta. Tuo maksu vain siirtyy kiinteistön myyjälle. Tilanne on absurdi. Ei näin voi olla. Vastaavaa ihmetteli myös Jäntin Timo Tenhunen. Te siirsitte perusmaksunne toisen maksettavaksi. ’Ostotarjouksessaan’ Reijo myös ehdottaa että kauppahinnan osaksi merkitään yhtymän tilin jako-osuus 2 949,02 euroa. Jos näin tehtäisiin, myyjän myyntivero kasvaisi tätäkin kautta, nyt 884,71 eurolla. Sellaiset rahat valtiolle. Siinäpä tyhmyyden palkka.
Muita seuraamuksia, rynkytys Jos Savon Voiman palautusmaksu olisi ohjattu henkilöomistajille, olisi kukin omistaja voinut tutkailla rahojensa käyttöä, vaikutuksia ja seuraamuksia. Käyttääkö sähköaggregaatin hankintaan, kiinteän sähkölinjan hankintaan, ikkunoiden huoltoon, metsän raivaukseen, maksaako omaan käyttöön tai lahjaksi otetusta puutavarasta. Hupaisaa vai ironista, en tiennyt edes vuotta jolloin laitteet on laitettu. Aurinkosähköön - kuten mihin tahansa - liittyy lukuisa joukko teknisiä, sosiaalisia ja psykologisia seikkoja joiden suhteen on oltava erityisherkkää havaintokykyä ja ymmärrystä. Rakenteisiin pysyvästi vaikuttavissa teoissa on osattava kuvitella menneiden ja tulevien osapuolten elämäntilanteet, tarpeet, osaamiset, tuntemukset, psykologia ja paljon muuta. Riskit, yllätykset, olojen muutokset, talvien lämpeneminen, tuulien muutokset, kattopeltien ja katon aluspuiden kunto ja kantavuus, lumen jäätyminen, jään valunta alas katolta. Lista jatkuu. Järveltä puhaltava pohjoistuuli rynkyttää kattoa ja paneelikkoa, väljentää naulojen reikiä, peltien rei’istä alkaa valua vettä sisään ja hirsien päälle. Talvien lämpeneminen vuoronperään sulattaa ja jäädyttää lunta paneelien väleissä. Lumi- ja jäämassa tuo paneelit rymisten alas katolta, pellit repeilee. Varoittavia esimerkkejä ovat tuvan ja navetan kattotikkaat. Talvella siellä ei ole lumen tai jään poistajaa. 100 vuoden päästä paikalla voi olla maahan jyrätty tunkio kuten Muutilassa, Ainon synnyinkodissa. Ketkä ovat toteamassa, saati korvaamassa. Kesällä 2025 tunkiota innokkaimmin kaiveli paljain käsin Maijan tytär Raija Ruotsista. Löysi pienen lapsen kengät, leipälapion ja uunin rautaisen suuaukon. Nyt nuo esineet ovat koristuksena Orreforsissa, Ruotsin kuulussa taidekylässä. Järvenpään tunkiosta uusi Raija löytää Reitun jatsarit, Työmies-askin ja vihkiraamatun. Järvenpään hirsirunko on Hyvölän kartanon hirsikehikko. Järvenpäähän se on koottu hyvin. Hirsikehikko on pysynyt täysin kuivana ja ehjänä 150 vuoden ajan. Kestääkö kehikko samalla tavalla seuraavaa 100 vuotta, epäillä voi. Akuilla on peräti vuoden takuu. Linjasähkö ehti toimia 40 vuotta ilman ainuttakaan toimenpidettä, ainakaan itseltä. Onko mittasuhteet kohdallaan? Akkujen jokavuotinen kuskaus sinne ja tänne, tänne ja sinne, virran tyhjäys, uustäyttö. Onneksi mulla on pyöräinen laukku. Ja polkupyöräkin on. Olin mukana tuparakennuksen peltikaton teossa. Tiedän etupuolen pienen notkouden. Tiedän katon päädyn vinouden. Nyt katson sivusta ja jälkikäteen, arvelen mitä katolle kuuluu 20 vuoden päästä. Pitkäaikaisvaikutukset jäävät omistajien vahingoksi. ’Asentajat’ ovat kaikonneet. Voi olla maallikon kysymys mutta kysynpä silti: olisiko paneelit voinut sijoittaa pihamaalle ja rakentaa niitä varten oma alusta. Lehtikuusipölkyt olivat tarjottimella - niin kauan kuin olivat. Lehdistä on helppo löytää varoituksia siitä että paneelien asennuksessa katolle on syytä olla kokenut asiantuntija.
Kokemusesimerkkejä Kalevi-vainaan puoliso Katri kertoi mitä tapahtui kun Aino oli ensi kerran tuotu talveksi Viitasaarelle ja vietiin myöhäisyksyllä käymään Järvenpäässä: tupa kylmä, hella kylmä, uuni kylmä. Ranttaliksi meni - Katrin sanoin. Helppo arvata. 50 vuotta puita hellaan, kuumia ritareita ja kahvia talven hevosajureille, kivennostajalle Toivo Tossavainen) ja aamusuurusta sioille. Sen pituinen se. Pellit kohta katolla kolisee. Kävijöiden, nykyisten ja tulevien tuntemukset, taidot, sosiaaliset ja psykologiset kokemisen tavat pitää ennakoida ja ymmärtää. Kuvittelukyky ja ymmärrys ei saa pysähtyä yksittäisen porukan hetkellisiin mielitekoihin ja tarpeisiin. Leimaa antavaa Järvenpään kiinteiden rakenteiden muokkaukselle on ollut halujen ja tarpeiden hetkellisyys. Asiaa voi konkretisoida saunan tarinan kautta. Järvenpään saunojen kohtaloissa piilee ajan ja elon kierto seitsemältä vuosikymmeneltä, ylikin. Laitan Saunan tarinan erilliseksi tiedostoksi. Se avautuu tästä linkistä . Vastaavan tarinan voi kirjoittaa esimerkiksi näistä:
Entä ne huussit. Aiemman hirsinavetan takana oli korkea lantakasa mutta myös huussi jonka tuuletusta ei tarvinnut moittia. Siinä oli iso reikä ja pieni reikä. Kelpaisi naisillekin.
Karmeita virheitä ja ansoja Tein virheen kun annoin Reijolle valtakirjan hoitaa asioita Savon Voimassa. Luulin että kyseessä on samantapainen pikkuarkinen juttu kuin kerrostaloasunnon sähkösopimuksen irtisanonta ja kohta taas uudelleenkytkentä. Se oli karmea erehdys. Valtakirjan voimassaolo päättyi Savon Voiman maksusuoritukseen. Mitä rahalle ja minun osuudelleni sitten tapahtui, se ei ole kuulunut valtuuden piiriin. Savon Voimalta Juhanille kuuluva palautusmaksuosuus luikerteli omille teilleen. Reijo on ohjannut molempien omistajien palautuksen omalle tililleen ja käyttänyt rahan. Kukaan ei suostu kertomaan minulle, vieläkö sähkölinja on fyysisesti olemassa. Reijo vaikenee. Savon Voima vaikenee. Firman johtaja käy Keiteleen kunnanjohtajan luona ja otattaa virnukuvia kunnan talon edessä. Matkustan 1000 kilometriä paikan päälle nähdäkseni, onko muuntaja paikallaan. Matkalaskua en anna Reijon hoitamaan yhtymäkirjanpitoon. Kiinteä sähkölinja oli psykologisesti Järvenpään arvokkain osa. Se on näkymätön säie kulttuurien maailmoihin. Se on yhteys kylälle ja maailmalle. Asiassa on menty Savon Voiman ja Suomen valtion ansaan. Linjan häviöön päättyy Järvenpään kokemuksellinen olemassaolo, käytettävyys itselle sekä myytävyys toisille. Arvoltaan Järvenpää jotakuinkin nollautui ja muuttui mielipahan lähteeksi. Huvilakävijöille asia näyttäytyy päinvastaisena. Purut ja remontit Järvenpäässä lie tehty vilpittömässä ja uhrautuvassakin tarkoituksessa. Mutta miten koetaan käytettävyys missäkin asiassa, siinä tiet kulkevat eri suuntiin. Tähän kaatuu tämä homma. Interiöörin katoa surraan.
Metsän arvo Metsän arvon laskennassa on ajauduttu hedelmättömään jänkkäämiseen menneistä tapahtumista. Reijo irrottaa yksittäisiä sanoja niiden esittämisen asiayhteydestä, esim. nämä: Yhdelle se on pläntti, käyttökelvottomiksi saatetut rakennukset, sähkölinjaton tila. Toiselle huvila, arvossaan arvaamaton. Yksinkertainen tapa on arvioida puuston arvo tässä ja nyt. Laskelmia saadaan netistä ilmaiseksi. On myös alentavaa nähdä metsä pelkkänä rahaimurina. Metsän kauneus, ilo oman tekemisen jäljestä, rauhoittavuus, mielentila, puiden tuoksujen tervehdyttävyys, työliikunta, lintujen laulut, karhun ryminä, toiseudun maailma verrattuna Helsinkiin, Tampereeseen tai Oriveteen, virittävyys, kuvattavuus, muistot. Ja se ihana nostalgia. JOS sisarkauppaverottomuuteen on vielä mahdollisuus, ei ole vara viivytellä. Reijon tarjous (21300) alittaa reippaasti Maijalle ja Kaijalle maksetun taksan, vaikka Reijo muuta väittää.
Mahdolliset ja mahdottomat keinot Omistajalla (vaikka olisi osaomistaja) on oikeus periä korvauksia kiinteistön haltuunotosta ja muutostöistä. (Vertaa Rovaniemen käräjäoikeuden päätös.) Huhtikuisessa viestissäni Reijolle totesin omistusosuuteni osalta ulkopuolisia koskevan toimenpidekiellon Järvenpäähän ilman molempien omistajien (myös Juhanin) lupaa. Kiinteistön osaomistajana Juhanilla on oikeus periä vuokraa omistusosuudestaan kuten mistä asunnosta tai talosta. Asetan vuokraksi 3000 euroa per kesä. Kiinteistölle meno ja haltuunotto on luvallista vain omistajille (Juhani, Reijo) tai kummankin omistajan antamalla luvalla. Ei-omistajat voivat liikkua jokamiehen oikeudella metsissä ja poimia luonnonantimia. Taloyhtiöissä pidetään tarkka lukua jokaisesta avaimesta. Pitääkö tämä käytäntö ulottaa Järvenpäähän. Pitääkö ulkopuolisille annetut avaimet kerätä pois.
”Nyt on sähköt joka mökissä” 1980-luvulla valtio melskasi ’nyt on sähköt on joka mökissä’. Tänään te melskaatte: päästiinpä linjasta eroon. 1980-luvulla ostimme linjan. Nyt me maksamme sen purkamisen. Tuplasuoritus. Valtiolla (TEM) oli peräti työryhmä juonimassa keinoja maaseudun sähkölinjojen poissaanniksi. Tätä te kutsutte edistykseksi ja hyvinvoinniksi. Saa siinä sakaripuistot ja demarit paukuttaa vasaroita. Sanoipa Wladimir Iljits Leninkin: sosialismi on sähkö. Kannattaa siis olla sosialisti. Parhaiten tämän ymmärsi Mäenpiän Jussi joka Soliferilla köröttäen jakoi SKDL:n valistusta Pietin, Joron ja ehkä Reitunkin väelle. Ei ollut kehitys kestävää. Lopulta ihminen jää yksin kuten Aino-mummo. Siinä teidän sosialisminne, litit ja minjat. Ovatko Rikkamäki, Pääkkölä tai jokin muu talo siellä päin olemassa. Paljonko Järvenpäästä on matkaa Valkeisenmäelle, Pihtiputaan Elämäjärvelle, Pete Parkkosen kotimaisemiin. Jospa länsisuunnalta löytyisi sähkölinja. Se ei tule yhtymän omistukseen. Savon elinvoimalle sanomme ikuiset hyvästit.
Vielä metsäjänkkäystä - kuka jaksaa - pakko on Reijo vähentäisi lähtöhinnasta (27000) 5700 euroa Juhanin saamaa puunmyyntituloa vuoden 2021 jälkeen. Kimmokkeen hän lie saanut Anteron ja Juhanin perikuntaosuuden kaupasta. Kauppa tehtiin pian 6,6 hehtaarin aukkohakkuun jälkeen 2001. Aukkohakkuu oli raju, liian raju. Ja vielä aukko. Järeät kuusikot myytiin, siis 6 hehtaarin alalta (säästyttiinpä kirjanpainajalta, kuulemma Puijo kuolee näinä päivinä). Aukkohakkuulla vähennettiin metsäpääomaa rajusti (enää en niin tekisi). Metsäpääoma väheni ainakin puolella. Kuin olisi metsäalasta myyty puolet, enemmänkin. Puunmyyntitulo lie lähennellyt 30000 euroa. ( Reijo oli kuulemma ollut syvästi loukkaantunut kun en kysynyt Antero-kauppaan lupaa häneltä. Juridiikka taas huipussaan. Perikuntaosuus on irtaimistokauppa kuin ostaisi kahvipaketin kadulla. Olin kuulemma ostanut liian halvallakin. ) Keiteleen Mhy:n metsäneuvoja Kyösti Vornasen kirjaamista luvuista voi laskea että 6,6 hehtaarin alalta tuli kerralla hakatuksi ehkä 30 - 40 vuoden vuotuiskasvua vastaava puusto. Metsäpääoma väheni huomattavasti. Perikunnan osakkaat, myös Antero saivat ison palan tilan arvosta puunmyyntitulona. Aukkohakkuuseen liittyi valtaisa jälkityötarve: maan muokkaus, taimien osto, istutus, taimikon hoito 20 vuoden ajalta (osallistumisaste vaihteli nollasta jonnekin). Antero välttyi tältä työltä. Oli luontevaa että nämä seikat silloin vaikuttivat perikuntaosuuden kauppahintaan. Viitasaaren Veikko esitti arvion että TUOLLA HETKELLÄ metsän (tai tilan?) arvo olisi laskenut 2000 euroon / osuus. Tärkeät sanat: TUOLLA HETKELLÄ. Siitä on nyt 25 vuotta, moni on nauttinut taimikon raivauksesta joka kesä, innokkaimmat yhteensä kuukausien ajan. Silloisen aukon nuori metsä lähestyy nyt harvennushakkuuta. Metsän arvo on kuin meren aallokko tai talouden suhdanteet. Välillä nolla tai miinuksella, välillä taas korkealla. Metsän arvo ei ole vaakasuora vakio. Metsän vuotuiseksi hehtaarikasvuksi noilla seuduin kerrotaan 6 kuutiota. Järvenpäässä metsää on 22 hehtaaria. 6 kuutiota x 22 ha = 132 kuutiota vuodessa. Kuudessa vuodessa ties 800 kuutiota. Kuution kantohinta, oisko 45 euroa? Saammeko puuston kasvun arvoksi kuudessa vuodessa 30000 euroa? Tämä ylittää reippaasti sen mitä Reijon mainitsemat 2 pientä puukauppaa vuoden 2021 jälkeen olivat. Toisin sanoen: metsästä ei 2020-luvulla ole myyty edes vuotuista satoa. Maataloudessa sato korjataan joka vuosi. Niin voidaan (laskennallisesti) tehdä myös puuston suhteen. Niukan sadonkorjuunkin Reijo vähentäisi tarjoamastaan kauppahinnasta. 2020-luvun puukaupasta ainakin toinen oli harvennushakkuu, osin taisi olla toinenkin. Harvennus on metsänhoitotoimi. Jos et kesällä kitke porkkanapenkkiä, et saa syksyllä porkkanoita. Ja oltiinhan siellä, Juhani ja Reijo kaksi päivää harvennuskuskin pyytämässä esiraivauksessa. Kaunista jälkeä tuli. Pian humisee jo tukkipuut. Reijon tosiasiallinen ostotarjous Järvenpään puolikkaasta on 21300 euroa. Sanoo sitä samaksi minkä maksoi Kaijalle ja Maijalle: 9000 euroa / osuus. Puolikastilasta tuo taksa tekisi 27000. |