”Olen sanonut ääneen aiemminkin että edustuskielto (kansanedustajalle) kun jää toistamiseen kiinni selvästä denialismista tai valehtelusta. Se on asia jota ei voi sallia.” Näin vaati Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho Suomalaisen Tiedeakatemian luontokato-illassa 4.2.2025. Hän oli illan pääesitelmöijä. Kotiaho lausui myös näin: ”Tällä hetkellä disinformaatio, jopa denialismi esiintyy kansanedustuslaitoksessa. Eduskunnan arvokkuuden säilyttämiseksi meidän pitäisi tehdä tälle asialle jotakin. En puhu pelkästään eduskunnan julkisista istunnoista. Minua todellakin häiritsee ja kiusaa että jopa valiokunnassa suljettujen ovien takana on huutelua silloin kun minä pidän puheenvuoroa. Minun mielestä se on äärimmäisen huonoa käytöstä ja siihen pitäisi puuttua. Sitä ei saisi sallia ja se pitää kitkeä kokonaan pois.” Onko Suomessa aiemmin vaadittu kansanedustuskieltoa? Sata vuotta sitten 1920-luvulla kiellettyjä tai kyydittyjä olivat kommunistit, taisi päästä pressakin joukkoon. Tänään kiellettäviä kutsutaan valehtelijoksi ja denialisteiksi. Deny = kieltää. Kuka on denialisti. Järein denialisti taitaa olla Kotiaho itse. Hän ei tyydy kieltämään opinkappaleita vaan oikeuden toimia kansanedustajana. Luontopaneelista säädetään luonnonsuojelulain 12 §:ssä. Laissa määriteltyihin paneelin tehtäviin ei sisälly Suomen poliittista järjestelmää koskevien muutosehdotusten tekeminen.. Millä nimikkeellä kansanedustajuuden kieltovaatimusta tulee kutsua? Toimivallan ylitys? Omavaltaisuus? Kapinaan yllytys? Ihmisten villitseminen? Kehotus pakkovaltaan tai väkivaltaan? Rike? Rikos? Valtiorikos? Olkoon nimike mikä tahansa, on kysyttävä: – Miten Kotiahon vaatimukseen reagoi luontopaneelin viranomaisohjaaja, luonnonsuojelun yleisviranomainen ympäristöministeriö? Onko Suomen oppineiston ymmärrys niin paatunutta että se ei huomaa oikeudellisesti ja ehkä kansan oikeustajun kannalta yliampuvia kannanottoja? Tai jos huomaa, niin ei välitä. Tiedeakatemian tiedeillat ovat avoimia yleisölle – kiitettävä asia. On niissä kuultu aitojakin herkkupaloja. Mutta en muista että koskaan aiemmin Yle olisi rientänyt paikalle striimaamaan illan kaikelle kansalle. Ylen Areenassa tilaisuus on nähtävillä 7.3.2025 saakka (tässä linkki). Ylellä on syventävän journalismin yksikkö (141 henkilöä), on tutkiva+ -toimitus sekä dis- ja misinformaation tutkiva verifiointitiimi. Jokaisen lausahduksen perään hekään eivät näy ehtivän. Liiassa syventymisessä olisikin vaara upota. Medialla on taipumus nostella esiin milloin kenenkin lausumia. Kotiahon lausuma on lipsahtanut seulojen ohi. Tarkkuutta, pokkiset. Entä Long play? Uusinta Uutta Juttua näyttää enemmän kiinnostavan pienyhteisöjen haitallisuus. Uuden Suomen Puheenvuorossa Kotiahon lausuma miltei vilahtaa, ainakin Kotiahon tieteellinen kriitikko. Tätä juttua varten selasin luonnonsuojelulain ensi kerran kokonaan läpi. Järkytyin. Massiivinen laki, kymmeniä sivuja, ketä vastaan. Laissa hoetaan luonnon monimuotoisuutta. Laki tekee luonnosta siilon, jonka nimissä ei vain maailma vaan universumi käännetään ylös ja alas. Laki repäisee luonnon erilleen ihmiskulttuureista, erilaisista elämisen tavoista, ihmisten tarpeesta muovailla omaa elinpiiriään. Luonnon monimuotoisuutta takaa ajaessaan laki ohittaa ja tuhoaa ihmiskulttuurien monimuotoisuuden. Kammottava ristiriita, joka luo henkistä pohjaa pakkoluonteisille käytännöille. Suojelu on virkapukeisten helsinki-lokerikkojen johtamaa toimintaa. Suojelu tarkoittaa heidän elinpiirinsä suojelua. Luontoa hoitavia tallaajaihmisiä ei tunnisteta vaan halveerataan kuten Anu Kantola (HS 18.2.). Heidän, siis meidän toivotaan katoavan. Lain henki on jatkoa 1960-luvulle alkaneelle politiikalle, jossa suojelu ja ihmiset erotettiin alueellisesti toisistaan ja pantiin vastakkain. Laissa Luontopaneelia kutsutaan riippumattomaksi tieteelliseksi asiantuntijaelimeksi. Alempana esiin tulevin perustein käyttäisin mieluummin sanaa puolitieteellinen tai osittaistieteellinen ellei salatieteellinen. Tieteellisiä paneeleita meillä on nyt jo neljä. Paneeleihin liittyviä riskejä ja haittoja ei ole tieteellisesti tutkittu. Lain ja eduskunnan arvovallalla paneelit kohotetaan muiden ihmisten tietämysten ja tuntemusten yläpuolelle. Kohottaminen on tietämyksen monopolisaation ensi askel. Tallaajakansalle paneelit ovat viesti ’uskokaa meitä, olkaa hiljaa, kyllä me tiedämme, tiedämme paremmin kuin te’. Ellei kansa ole tyhmä, niin tehdään se tyhmäksi. Onko meidän pakko uskoa paremmuuttanne. Onko kyseenalaistus, kriittisyys, pohdinta, luonteva epäilevyys, erilaiset tapamme havainnoida maailmaa ja toimiemme outous kielletty ja haudattu. Monopolisaation myötä tietämisen evoluutio sammuu ihmisten parissa samoin kuin tieteiden sisällä ja tieteenalojen välillä. Tietämys urautuu, lukittuu, dogmatisoituu, muuttuu julistuksenomaiseksi. Sama virsi päivästä päivään, aamusta iltaan, illasta aamuun, ylen aamusta a-studioon, uutisissa 10 kertaa. Tiede ja tietämys oppikuntaistuu. Havainto-opetusta saimme tieteenpäivillä tammikuussa 2025. Luontokadon syistä ja seurauksista saimme kuulla Jyväskylän koulukuntaa, professori Mikko Mönkköstä ja lehtori Panu Halmetta. Luontokadon syypää on ”ihminen”, toisteli Mönkkönen. Tuollaista kuullessani käteni puristuu nyrkkiin. Pilvissä leijuvaa heppoista analyysiä. On turha kinastella onko se oikein vai väärin. Maailma mielivaltaisesti silottu, pinnallista. Väite on musta laatikko. Mönkkönen ja paneelien liipparit syyllistävät ihmisiä tasapaksusti. Luontokadon, ilmastonmuutoksen, mielenterveyden, syrjäytymisen, yksinäisyyden kehityskulkujen avaamiseksi pitää mennä laatikon sisälle, tutkia laatikon sisäisiä mekanismeja. Otan yhden esimerkin arvaten että mönkköset, halmeet ja kotiahot panevat sen nauruksi. Yli 100 vuotta vallinnut yhtiömuoto on tuottanut luontokatoa ja ilmastonmuutosta miljoona, miljoona, miljoona kertaa enemmän kuin teidän abstrahoimanne ’ihminen’. ”Ilmastopoliiikka on raakaa matematiikkaa”, sanoivat Atte Harjanne ja Maria Ohisalo. Pelkkä luonnontiede (sinänsä maailman kiintoisin asia), kapeutetut numeeriset menetelmät, todellisuuksien kapeutettu laskennallisuus ei tuota kokonaiskuvaa ihmisten maailmasta. Yhteiskunta, elämän muodot ja elämisen tavat ovat moninaisten toimintojen kenttä. Monimuotoisuus, diversiteetti, siinä se. Paneeleilta, jyväskylän koulukunnilta puuttuu sosiaalianalyysi, kansanryhmäanalyysi, toimijuusanalyysi, taiteen taju, historian taju, talouden käsitteen analyysi, ihmistaju, filosofian taju, olemisen ja olevan oppi. Syytätte summittaisesti ja yhtäläisesti kaikkia ja ketä tahansa. Olette vääräoppisia tuomareita. Erotatte kansanedustajia. Mönkkösen ja Halmeen puheiden jälkeen astelin Helsingin yliopiston tiedekulmaan. Mitä siellä olikaan. Globaalin kehitystutkimuksen seminaari. Mitä sanoi väitöskirjatutkija Saana Hokkanen: ”abstrakti, könttämäinen puhe ’ihmisestä’ ongelmien syynä on laiskaa ja heppoista analyysiä”. – Juuri näin. Juuri näin. Siteeraisin Saanaa enemmän ellei esityksen tallennetta olisi poistettu yliopiston sivuilta. Poisto on suuri vahinko. Paras luento minkä olen tieteiden maailmoissa koskaan kuullut. Pyydän että HY, TSV tai tiedekulma palauttaa tallenteen. Olen varma että jyväsmaassa on ollut ja on ihmisiä ja väestöryhmiä jotka eivät ole aiheuttaneet mitään siitä mitä te abstraktilla ’ihminen’-sanonnalla syyllisiksi saatatte. Jos on lapsuutensa, nuoruutensa ja aikuisuutensa keiteleen metsiä hellinyt ja halannut, kuuset, koivut ja männyt kasvuun saattanut, pihapiirin kaunistanut, sontaa pellolle levittänyt, kaurapellon hulmuavaksi huolennut ja sitten yliopistojen onkaloista kapuaa partasuuäijiä kertomaan kuinka tyhmiä me olemme ja kuinka tyhmiä ovat edustajat valiokunnissa, niin olkoon oikeutettua kokea itsensä loukatuksi (aiheesta lisää: www.essee.fi). Ihmisen oma kokemus on teille herjan aihe. Eksässä lausahdin kerran: Tiedeväki ja laskelmoijat ovat omineet metsät matemaattisten ja luonnontieteellisten laskelmiensa myllyksi. Metsät on palautettava meidän elollisten mytologiseksi ja arkiseksi elonkumppaniksi. Hoidamme metsät ilolla ja riemulla. Unohdetaan sanat nielu, päästö, paneelit ja vastaavat.
|
