Kirjailijoiden Eurooppa

Kaipaan näköalaa, perspektiiviä horisontin yli ja ali, Berliinin taivaan ylle, enkelin katsetta.   

Eduskunnan keskustelusta näköalaa oli turha etsiä: mutruavia käsiä, hymyttömiä naamoja. Mitä te jauhatte, eeveeämmät ja eekoopeet.

1500-luvun alussa Rooma myi aneita pitkin Eurooppaa ja maksatti uuden kirkkonsa - josta tuli ruma, Pietarin se - rakentamisen saksalaisilla. Muuan Martti Luther nousi vastarintaan, heitti aneet Välimereen.

Keitä ovat aikamme anekauppiaat, rajattoman mutta tyhjän rahan luojat, piiloverottajat, mariot? Toinen kävi juuri piispantarkastuksella suomen turussa, anesalkku mukana. - Vuonna 2012, kuka oli, ai niin, monti.

Ruotsilla, Tanskalla ja Norjalla on vuosisatojen koulima pelisilmä Euroopan asioihin, 500 vuoden perspektiivi Euroopan vallan heilahteluihin - ovatko he aikamme lutherit.

Käteen osuu dosentin Jyrki kirjoitus vuodelta 2006. Eurooppa tarvitsee uudenlaista ideaa, tarinaa, historianäkemystä, ei vain sanelua ja anelua. USAsta ei ole esikuvaksi. USA on antiikin Rooma, kansallisuudet elävät siellä alisteista ja valvottua kaksoiselämää. Kulttuurien rinnakkainelo Euroopassa voisi tarjota elintilaa arjelle ja ihmiselle, sanoi dosentti 2006.

Millaista olisi hyvä scifi euron tulevaisuudesta, kysyy toimittaja. Scifi ei ole pelkkää fantasiaa, se sisältää aina uuden idean, joka luo tarinaa, saa sen kehittymään. Scifi on uuden löytämisen iloa.

Suomessa on haikailtu uutta kiveä tai linnaa, kansallisen tarinan uuskertojaa. Antaa olla, kenen tarina se olisi, ei ainakaan minun, tuskin sinunkaan. Tarinan on oltava eurooppaa - oikeastaan ei Eurooppaa vaan maailmaa. Maailma Tulimaasta nähtynä, uuden tulen kantajat.

Uuden tulen kantajat - siinä eurooppamme. Maailmamme.

Aatteen lomua, idean lentoa, aateltua, kertoiltua, taidetta ja scifiä, santsopantsa kohti maailman meriä, tulimaahan.  

Missä on kirjailijoiden Eurooppa? Missä Euroopan kirjailijat? Draghista olemme saaneet tarpeeksemme, pankkien kirjanpitäjät, herrojen lahkeissa roikkujat, pismarkit.

Tiilikaisen Eurooppa ei kosketa, on etäinen, valheellinen. Tiilikaisen demokratia: kaikki valta komissiolle. Me kansalaiset annamme äänen kerran neljässä vuodessa. Ei kannata antaa, pidetään äänemme. Yksi ja sama tällaiselle Euroopalle, rooma amerikassa. Haluamme koskettaa ja tulla kosketetuksi. Siihen ei ole akatemiatutkijoista. Eurooppa tarvitsee herkempää, taiteilijaa, kirjailijaa, mieltä.

Opinnäyte otsikolla Kirjallisuus haastaa Euroopan unionin identiteetin’. Sattumalta löysin, tekijänä Marjo-Riikka, terveisiä. Hän sen osaa:

• Identiteettejä on katsottava muillakin kuin valtioiden tasolla.
• Kansainvälisyys ei ole pelkkää valtiotoimijuutta ja suurpolitiikkaa.
• Nyt jos koskaan tarvitaan kriittistä ja moniäänistä tulkintaa suomalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta.
• Politiikan tutkimuksen aineistoksi tulevat kirjallisuus, kuvataide, elokuva, musiikki ja muut taiteet.
• Esteettistä käännettä ei ymmärretä Eurooppa-tutkimuksessa.
• Kirjallisuus tuottaa vaihtoehtoisia ajattelutapoja sekä osoittaa miten instituutiot pitävät yksilöitä kielellisen verkon ansassa.
• Mielikuvituksen keinoin kirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden vastarintaan.
• Eurooppalainen identiteetti ei perustu luonnolliseen yhteiseen historiaan, vaan sitä on rakennettu sosiaalisesti ja sanoilla.
• Euroopan unionia voisi ajatella kansallisvaltiot ohittaneena postmodernina yhteisönä.
• Erilaisia Eurooppa-käsityksiä tuottavaa taidetta ei tutkita.
• Eräs Veronica kirjoittaa kansallisuudesta, suomalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta. Kansakunnan kirjailijaksi häntä ei silti ole nostettu.

Keitä olisivat Euroopan haastajat, aatteelliset pohjustajat? Ennen ja jälkeen.

Karkotettu Dante, vivahteikas Ovidius, Boethius filosofian lohdutteena, Cassiodorus kirjastoineen, Erasmus tyhmänä, ylistettynä, augustuksena, virkaheittona, Swiftin vaatimaton ehdottaja, aikamme Voltaire, kumoaja, prahalainen Frans vailla menekkiä.

Jospa heitä sittenkin on, tässä ja tänään. Celati, kenttien ja tasankojen tarkkaaja, elämän vivahteiden merkillepanija. Magris, Tonavan kulkija. Sebald alakuloinen. Afrikka missä on tähtesi? Kuka säestää Amerikkaa? Kanadan teräs, onko teitä?

Missä on toimittuus, ideoiden sysääjät, scifistit, liike? Ei etiäiset, eeveeämmät, vakauttajat, pysäyttäjät, seisottajat. Olisi yksi, olisi kirjailija joka sanoisi sisimmän: tehän olette pysäyttäjiä olette, jauhatte vakautusta jauhatte, mantereemme mekanoitte, eet ja ämmät. Intomme ja innostuksemme, vakautatte. Pysähdy itse, Eurooppa, vanhene, lahoa, vakaudu, pysy paikallasi. Suomen eduskunta, edustajat, mitä edustatte, haudankaivajia.  

Koskelan akseliko, sittenkin, rovastille kuonoon, eduskunnan janeille ja johannoille.

Aleksis Kivi, sysättyjen räätälöijä, tiilikaisten alentama.

Selän käännämme: Pentinkulman seksistit, ministerin humalikot, yliopistojen markkinistit.