Näin vai noin, kummin on

Hiukkanen ei ole tässä ei tuolla vaan molemmissa. Sellainen maailma on. Näin vai noin, kummin on? Maailma on arvoitus. Elämä on arvoituksen ihmettelyä.

En ole tässä vaikken tuollakaan. Missä siis olet? Heinänkortena, alkusolun hapuiluna, haudan partaalla, taivaan laella, pamukkalen pumpulissa. 

Galaksien toisenlaisuus alkujen aikoina, kuvaa Hubble. Kakkeus ei vain ole, se muuntuu, kiihtyy ja kiihdyttää. Mikä sitä ajaa? Tiedemiehet keksivät nimiä: pimeää ainetta, pimeää energiaa. On edes nimi. Maailma on pimeys, siksi se on arvoitus. Hetkeksi näemme valon, kevään. Viikon päästä karhu kääntää kyljen. 

Darwinismi on riisuttu etiikasta ja kauneudesta - sosiaalidarwinismi. Heikoilta kielletään liikunto, hävitkööt. Maailman vallatkoot sammot. Maailma institutionalisoidaan, verot pois yhteisöiltä. Politiikka on evoluution vastakohta, maailman jähmetys, pysähdytys. Heikompi aines ja seimen lapsi annetaan herodeksen käsiin. Menee variaatio.   

Maailma on variaatio, muuntelevuus. (Entä fysiikan lait, ei-muuntuvia, vakioita vai ei? Pätevätkö lait, sellaisina kuin me ne tunnemme, aina ja kaikkialla, rakojen ja matojen maailmoissa? Elämän kulmakivi on liike, muuntuvuus, variaatio, epäsovinnaisuus, vahinko, virhe, tottelemattomuus, yli aisan. Vahinko siittää maailman. Unohda tavat ja sovinnaisuudet. Älä suostu sovinnaiseksi. Olen virhe, olen mutaatio, sivullinen ja laitainen. 

Mitä on energia, säteily, signaali, radiosignaali? Maailma ja nykelmä on pelkkää signaalia. Junan loosissa istuu kuusi ihmistä, jokainen tuijottaa signaalia, kännyä, paitsi minä. Kännykkä on inhokki. Naisille känny on pistooli. Pysy etäällä on heidän signaalinsa. Onneksi minun ei tarvitse olla tässä, eikä siinä. Maailma liikkuu, pakenee, etääntyy, eriytyy, yhdentyy, uudentuu. Mies ei pysähdy. Maailma on mies.

Ihminen ei ole yksiavioinen olento, kertoo Tiede 1/2014. Niin kuulemma vakuuttaa paleontologia ja aikamme empiria. Evoluutio on suosinut etsijöitä. Antropologi Helen Fisher väittää että varhaiset ihmiset elivät toistuvasti yksiavioisina, siis toistuvasti. 

Ranskalaiskulttuuri kulkee edellä. Ranskan presidentit, he ovat etsijöitä. Etsintään usutetaan katumainoksin.

Viestintää on eritasoista. Taustasäteily viestii 14 miljardin vuoden takaa, vakioiden ja aineen synnystä. Jos vakio olisi ollut hieman eri, ei ainetta olisi jäänyt tähteeksi, kuka minulle silloin viestisi, eipä juuri tänäänkään.

Viestinnästä on tehty liiketoimintaa, soneraa, elisaa, teeänaata. Muuten, mitä on liiketoiminta? Liikettä. Toimintaa. Sitähän maailma on, liikettä ja toimintaa, variaatiota ja viestintää. Miksi absurdi maailma on säätänyt liiketoiminnasta lakeja, osakeyhtiölain? Miksi pitää laillistaa? Lailla luodaan instituutio, estetään evoluutio. Suomen talouskriisi todistaa evoluution eston, epäkeston ja pysähdyksen. Sosiaalidarwinismin kukahdukset, sosiaalisen älyn nukahdukset. 

On oltava voittoisa, voitettava muut. Määrää yhtiölaki. Miksi pitää voittaa? Estyykö variaatio? Mitä on tasapaino, kestävyys ja vakaus? Darwinismin elementit: variaatio ja kilpailu, onko toista ilman toista? Monopolien ja etuoikeuksien maailma, pökköytyvä maailma. Valtio tuetuttaa pökköjä.

Sosiaalinen media, pois portinvartijat. Heikompi aines - jo päiväs’ koittaa, yön uhka karkoitettu on. Moninaisin tavoin meiltä on historian saatossa estetty toistemme löytäminen, etsiminen, ihmettely ja löytäminen. Silti: äly nousee: kirjaimet, kirjoitus, kirjat, netti, sosiaalinen media. Käskytyksenne on päättynyt, uskokaa vaan.

Geenin itsekkyys, kuka sen sanoi. Itsekkyyden maailmasta puuttuu ilo ja etiikka.

Vetäydynkö, tyydynkö, alistunko, annanko olla, olenko vain? Lopetanko etsimisen? Vetäytyä vai avautua, eroutua vai yhdentyä? Liikun ilokseni, en astu hissiin, juoksen portaat, ylös ja alas, hiukkasen lailla, täällä ja tuolla. Aineen maailma on veikeä, entä ihmisten maailma? Hajoaako avaruus kylmyyteen tai luhistuuko kasaan? Pimeys ajaa erilleen ja pimeys ajaa yhteen, vai kuin?

En suorita. Mitä siis olen? Olen vain? Oleminen ja aika. Suoritusyhteiskunta, natsit sen keksivät. Jälleen tänään: suorita jotta olet, muuten et ole. Mitä olen kun en suorita enkä ole, en mitään. Alussa sen sanoin: maailma on arvoitus, elämä on ihmettely. Olen ihme ja ihmettelijä. Olen liike ja liikuttaja.  

Työelämässä jakelevat pisteitä, suorittajille, kerran vuodessa. Olenko minä piste? Pitäkööt pisteensä. Minä elän pisteettömästi, janalla, tasolla, avaruudessa, tulen ja menen, olen ja en, kiinni ette saa. Parabelini avautuu ylöspäin, tangentti on alhaalla, pisteet nollassa, niin myös palkka.

Avaruus laajenee, kiihtyy ja kiihdyttää. Tunteiden kuohunta. Avaruudella ei ole keskipistettä, tuskin alkupistettä. Maailma on liike ja liikkuvuus, monipaikkainen, kaari ja kaarevuus, lähtö ja paluu. Mehiläinen ei pysähdy, lentää kukasta kukkaan. En ole suomalainen. En ole isänmaallinen. Olenko äidillinen? Maailma on mies.