Herodotos – mantujen kiertäjä (poista liiat)

Joka päivä, aamuin illoin, päivän paahteessakin kannoin mukana Christa Steinbyn kirjaa Herodotos. Luin ja luin, yhä luen.

Rannan tuolissa kirjoitin muistiin tulevan otsikkoni: Eri dotos Eigeialla. Ja näin se on alkava:

Edessämme häämöttää saari, ilmeisen asumaton, korkea kallioinen huippu, etäisyydeksi arvelen parikymmentä kilometriä. Saaren sivuitse vasemmalta idän suuntaan, kilometrejä alle sata, vastassa on paikka jota antiikissa kutsuttiin nimellä Halikarnassos. Mokoma nimi, ikinä kuullu. Tuo aika oli väkivallan aikaa, Persian pöhköt ympäri kulki, kylät poltti, ihmisiä tappoi, ken ei pakoon ehtinyt. Kotoaan pakeni vanhempiensa mukana myös ensi Historian kirjoittaja.

Katson lounaan suuntaan, horisonttiin, häämöttääkö Gaza. Siellä Israel juuri nyt tappaa lapsia kuin hiirenpoikia.

Näitä laineita, Egean aaltoja pitkin, kuka mistäkin syystä pakenivat, jättivät kotinsa, maansa. Herodotos pakeni Samokselle, muutama sata kilometriä pohjoiseen, kohti Marmaraa ja Mustaa merta. Oleili hetken myös Ateenassa, mutta sehän oli mahdoton paikka, ylimieli ja ahne, sairas kuin omamme. Ei siellä kukaan voinu. Kuolla tai karata.

Palattuani, ensi toimena kirjastoon: ties tunnin jouduin etsimään, toivoni jo kadotin. Vihoimman hyllyn alimmalta nurkalta löytyi, Herodotoksen Historia, suomen kielellä, kolmeksi kirjaksi jaoinna, historiaa ja tarinaa tuhat sivua, aikanaan käsin kirjoitettu, 2500 vuotta sitten, oliko edes vokaaleja, pakkohan se on. Voi hyvä herodes.

Tästä voisi kirjoittaa sivuja kymmenittäin.

Kirjoitamme, kirjoitamme historian, Töölön kesäkadun perimmässä nurkassa. Luemme sen ääneen. Tarentumin rannalla luemme.

Palataan ja paletaan.

(( Tuo aika oli väkivallan aikaa. Persian mahtajia ajoi pakkomielle länteen yli Marmaran ja Korintin, kuin Venäjä tänään, tai Kiina, tai EU, laajennu, laajennu, valtaa, valtaa. Pakkomielteiset ovat kansoja tuhonneet. Persian puolimielen nolasivat skyytit, Herodotos tämänkin kertoo. Kun piti miekoin huitoa, kauloja katkoa, Tonavan kupeessa, säntäsivät jäniksen perään, skyytit. Eivät edes sotia osaa, tonavat, olkoot, Persian hiekka-aavoille takaisin lähti pakkomieli.

Olen kiertänyt minäkin, Andien huipulle kiivennyt, taiteillut hiekkavallin särmää San Pedron Kuulaaksossa, keinunut Hullun Lehmän paatissa Valparaison rantavesissä, ihmetellyt Egyptin yön punaista kuuta. ))