Millainen ympäristö virittää oivalluksia? Vastaukseksi taannoin loihdin Ateenan kukkulat, Niilin virran ja pohjantuulen. Vuoltaa virta, ilman vire takaisin tuo. Mutta mitä ovat virta ja vire. Empedokleksi nyt alamme. Egean aalloille katseemme kantaa. Väreilee mielemme. Vierellä istuva ääneen miettii ääneen: miksi juuri näissä maisemissa virisivät pohdinnat yli maan, yli taivaan, elementtien, ihmisen kunniantunnon, atomien, vallan ja valtion, paradoksit haastoivat mielen. Pohdinta yli filosofiain, yli geometriain, laskennoitten, kolmioitten, historiain, näytelmien, kaiken ja kaikesta. Äänteet aakkosiksi nimettiin, alfat ja beetat, aakkosilla kirjoitelman kuka tahansa maailmalle päästi. Fysiikasta noustiin runoelmiin, vai päinvastoin, runo pohjusti rerum naturan. Moniko tuollaista hoksaa tänään edes kysyä. Kuulkaa heitä, mitä he jauhavat, nuo ministerit, tieteenpäivät, taiteen tosentit. Teekooiitä. Puhaltakaa yhteen hiileen, sanovat rehtorit, niemelät ja ymmyrkäiset. Tayloria orgamoidaan, edes tanssia osaa, koikkelehtii. Ei vain Egea, veden kimalle edessämme, vaan itäisen Välimeren seutu kaikkinensa. Miksi lähti täällä lentoon ajattelu, porasi aineen syövereihin, sisälle maan ja keppien varjon. Vastaamme, emme pelkää. Mietteiltä ja oivalluksilta et välty, jos näin olosi on: • Alueen fyysinen rikkonaisuus, rosoisuus, moninaisuus Löytyykö ihmiskunnan historiasta virikkeempää ympäristöä? On toki voinut olla: Niilin virran voima, hiekkavallien liikunnot, kahden virran maa, virtojen kiinat ja intiat, amerikoitten intiaanit, kukkulat ja preeriat. Egean seudulla kuviteltiin jaot ja jaksot, ääretön, jakamaton eli atomi, kerrottiin sotien syyt ja kulut, ihmisen kunniantunto puettiin näytelmiksi Sofokleen näytelmiksi. Kirjassaan Herodotos Christa Steinby sanoo kreikkalaisten perustaneen 1700 siirtokuntaa tai kauppa-asemaa. Mihin nuo kaikki edes mahtui. Kreikkalaiset olivat varsinaisia maasta- ja maahanmuuttajia - naivia on nykykeskustelu. Omat siirtokuntamme tänään ovat tunkkainen kaksio, vastaisen talon synkkä seinä, pursuva jätehuone. Seikkailu, hengen lento on tyssännyt. Mistä kumpuaa tajun vaje, ymmärrysvaje? Holger Thesleff on maininnut yhden syyn: suomalainen antiikin tutkimus on mikroskooppista. Keväällä 2024 kuulimme näytteen; huumoria raavittiin jostain mikrojutusta ilman että antiikin henkisessä alamäessä nähdään mitään vastaavuutta nykyaikaan. Antiikin tutkijoiden ja monien muiden soisi lukevan Jukka Korpelan kirjoituksen historian tutkinnan motiivista ja annista muille kuin tutkijoille itselleen. Nykyoppineisto ei näe metsää puilta vaikka metsää jauhaa Leikittelevälle älylle, muulle kuin teekooiille, olisi Euroopassakin ollut otolliset lähtökohdat kuin Egealla konsanaan. Fyysisesti Eurooppa on rosoinen ja rikkonainen. On pakopaikka minullakin, hengessä ja aineessa. Voin matkata hoitolaan kuten Eeva Lindblad kirjassaan Huolenpitoja. Mutta kuvittelun ja älyllisen leikittelyn tilalla on monotonia, tiedollinen annettuus, totalitarismi, fyysinen monotonia, kaava, kaava, kaava. Tulla ja mennä, olla tai lähteä on korvattu suluilla, aidoilla, ruandoilla, kielloilla, käännöillä. Egean meri on ihmishauta. Kerrotaan että Kreikan ja samalla EUn rajavartijat käänsivät murevia veneitä takaisin tai tyrkkivät ihmisiä mereen. Pienen pojan ruumis huuhtoutuu hiekkarannalle, päällä polvihousut. Tällaisessa Euroopassako me eläisimme. Vuorenvarmasti: ei, ei ja ei. Vapaan moneuden tilalla on Brysselin lait, EU:n pakkomielle enemmistövaltaan ja pakkovaltaan. Mielten avaruuksien tilalla on tunkkainen kaksio. Neitseelliset pakopaikat ’ennallistetaan’, metsitetään, vesitetään. Luonnon käsittely on puhdasta matematiikkaa. Antiikissa kunniantunto liittyi henkilöön. Tänään yksi ihminen ’omantuntoineen’ käskyttää 500 miljoonaa. Aikamme sankareita ovat nuoret naiset jotka luopuivat oikeudesta opiskella yliopistossa. Joonian ja Egean kulttuurin syntyaikoina ilmapiiri oli rohkea, yhteisöön avautuva. Näytelmissä tuomittiin pakkovaltiaiden murhateot Deloksella, Meloksella, Ateenassa. Vajosi henki sielläkin kuin Theran saari (Santoriini), jäljelle jäi spektaakkeli, teatterihöpö, ahdistus, kuolontunto. Juuri kuten Eurooppa tänään: dekkaria, kauhua, spektaakkelia, venlaa, itsensä kehunnat hähhähhää, selkä pyllylle paljaana. Pois, pois, pois. Pois täältä. Eleaan. 1000 uutta tohtoria, teekooii, uiguurikoulutus, tukholmasyndrooma, karkotus, irtisanotut, halveksunta. Ateenassa sofistit tutkivat montako kirpun jalkaa on kirpun hyppy, näin kertoo Christa Steinby. Sokrates tuomittiin kuolemaan enemmistön äänin. Elämme pikkunisäkkäinä dinosaurusten jaloissa. Hiiristä kehittyi apinat ja ihmiset. Mitä opimme historiasta jotta apinoita syntyisi vastakin. Antaudummeko omavaltaisen talousvallan, pakkolakien, EKP:n, ’ennallistuksen’ edessä. Mitä ovat virta ja vire. Antiikissa porattiin elementteihin, lukuihin, kolmioihin, aakkosiin. Pintaa syvemmältä etsittiin yhdistäviä ymmärryksiä. Nykymaailma keijuu olioissa, ilmiöissä, näennäisyyksissä, dekkareissa, peleissä. Ällö, ällö, ällö. Antiikissa pohdittiin olemista ja tietämistä, fysiikkaa, metafysiikkaa, ontologiaa, epistemologiaa. Meille suolletaan makroa, makrovakautta, mukatieteiden valtavirtoja, pintaempiriaa, ekonomistiikkaa, kyselyitä, gallupeita, arvoja, realismia, pragmatiikkaa. Ei tilaa olla, ei eleä, ajatella ei. Mutta, elämäntyöprofessoreiksi alamme. Kukin korkmanni muistaa mainita: ”some on ihan myrkkyä”. Kirjoitamme someen mitä tahansa, se haudataan älykköjen myrkynkylvöön ja yliopistojen konsortioihin. Yliopiston Natopol, se vasta taitava on, särkät, penttilät, wassit, ylet ja äksät. Eurooppa yhtenäistettävä, he hokevat. Päinvastoin: Eurooppa moninaistettava.
Lukemistoa |
