Aakkoset avaa, numerot sulkee

(Tämä teksti on ideana keskeneräinen. Perusidea - aakkosten ja numeroiden erilaisuus tai ristiriita - voi sinänsä olla huimaava. Onko kysymys sukua jaottelulle analoginen - digitaalinen. Tai laadullinen - määrällinen. Tai taiteellinen - mekaaninen. Tai diktatorinen - vapaa. )

Irene Vallejo kuvailee aakkosten keksimisen kumouksellista merkitystä, vaikutuksia.

22 merkin avulla voitiin ilmaista loputon määrä sanoja. Voitiin lakata piirtämästä jokaista asiaa erikseen. Riitti kun piirrettiin sanat muodostavia äänteitä, joita on rajallinen määrä. Äänteiden merkeistä kehittyivät kirjaimet.

Aakkosten keksiminen kaatoi muureja ja avasi ovia palatsien ulkopuolisille. Voitiin ottaa etäisyyttä suullisten esitysten taitajiin, kyseenalaistaa ylimystön maailmaa. Perinteisten arvojen vartijoille aakkosten ja sanojen myötä avautuva vapaa ajattelu oli uutta ja vierasta.

Aakkoset olivat internettiäkin kumouksellisempi keksintö. Ne mahdollistivat yhteisen, laajennetun ja kaikkien saatavilla olevan muistin. Kelle tahansa aukeni tie kertomuksiin ja tietoon taikavoiman lailla.

Kriittinen ajattelu ja kirjoitettu kirjallisuus alkoivat kehittyä. Kirjoista tuli yksilöllisen ilmaisun väline. Kirja ja kirjoitus on ihmisten oivallusten muistiin kirjautumisen ja kasvun tarina.

Aakkosten keksiminen mullistaisi muistin, kielen, ajatusten järjestämisen, luomistyön, suhteemme auktoriteetteihin, tietoon ja menneisyyteen.

Pappien palatseista kirjoitus levisi nummille. Aiemmin hiljaiset ja maaksi maatuvat voimaantuivat. Aakkosista kirjapainoon, kirjapainosta internetiin.

Haluan päästä vaiennettujen äänien jäljille, Irene sanoo.

Äänne syntyy ihmiskehossa. Äänne ei ole määrää ilmaiseva, ei numero.

Aakkoset mullistivat suhteemme auktoriteetteihin, tietoon ja menneisyyteen. Uudenlainen unelma: universaalius, tiedonhalu ja pyrkimys yhdistää kansoja. Kirjastojen hyllyillä rajat kaatuivat, eri kansojen tarinat rinta rinnan (50)

… sanat ovat henkäys tuulessa; Keksimme tarinoita nähdäksemme merkityksiä kaaoksen keskellä ja selviytyäksemme melskeessä. (22)

Yliopiston Tiedekulmassa paneelin aiheena oli ’Ovatko ekonomistit aikamme tasalla’. Näin puhui ekonomisti:

Ihmisten kokemusten mukaanotto tieteeseen on äärimmäisen rasittavaa ja tekee tutkimuksen puolitieteelliseksi.

• Moniäänisyys ja kokemusasiantuntijain mukanaolo tekee tutkimisen
• vaikeaksi.
• Maailma kokemuksineen on liian monimutkainen, liian kompleksinen.
• Me taloustieteilijät otamme tietyn palan, yksinkertaistamme sen, teemme siitä tieteellisesti validin. (Tuleeko palasta validi eli ymmärretäänko kohde oikein?)
• Lähtökohdamme on objektiivinen tiedekäsitys.
• Tällainen on reaalitodellisuus.
• Päätökset yhteiskunnassa tehdään numeroina.
• Numerot ovat meidän taloustieteilijöiden vahvuus.
• Tiedon tuottamisen tapamme ovat numerot.
• Näin yhteiskunta toimii.
• Kasvukritiikki (degrowth) ei ole tiedettä, se on politiikkaa.
• Tuo on paluuta kommuuniin, sellainen ei kuulu tieteeseen. (Eikö tiedeyhteisö ole kommuuni?)

Roope Uusitalon kaltaiset ekonomistit uskovat tietävänsä mitä on kaikille yhteinen, yksi ja ainoa todellisuus. Uusitaloa säesti Graduate School of Economicsin ekonomisti Hannu Vartiainen.

Taloustiede on älyllisesti umpioitunut. Umpio juontaa juurensa siihen miten ekonomistit ymmärtävät ja määrittävät talouden käsitteen. Heidän taloutensa pyörii rahankierron sfäärissä. Rahankierron sosiaalinen olemus, historiallinen synty ja kehitys, ulossulkevuus, toimijuuksien rajautuminen ja roolittuminen, älyllinen pelkistyminen - kaiken tämän ekonomistit sulkeistavat ulos yhtälöistään, matriiseistaan, tasapainoistaan. Onko oikein sulkeumaa tieteeksi.

Aakkoset mullistivat suhteemme auktoriteetteihin, tietoon ja menneisyyteen. Ekonomistit toivat auktoriteetin takaisin, numeroiden totaliteettina.Aakkosetvainumerot